Seppeleenlasku vapaussodan muistomerkille Kalevankankaalla.
Kun Tampereella vietettiin 6. huhtikuuta kaupungin vapauttamisen 90-vuotismuistopäivää sovinnon päivänä, bussilastillinen tamperelaisia isänmaan ystäviä osallistui historiakierrokselle Tampereen taistelujen tapahtumapaikoille. Kiertoajelun aikana laskettiin Vapaussodan Tampereen Seudun Perinneyhdistyksen seppeleet vapaussodan sekä ruotsalaisen prikaatin muistomerkeille Kalevankankaalla.
Pieneksi on mennyt se joukko, joka jaksaa yhä vaalia vapaussodan muistoa. Tampereen porvarien perinteinen linnake Aamulehtikin on puolensa jo valinnut. Lehti uutisoi sovinnon päivästä tavalla, joka lähentelee punakaartin ihannointia.
Sovinnon päivän järjestäminen pönkitti punaista totuutta, joka professori Seikko Eskolan mukaan ymmärtää enemmän kapinan aloittaneita punaisia kuin sen kukistaneita valkoisia. Tampereen suuri häpeä on edelleenkin kaupungin vapauttajan, ylipäällikkö Gustav Mannerheimin patsaan unohtaminen hoitamattomaan metsään Leinolassa sijaitsevalle Mannerheiminkalliolle.
Sovinnon päivän järjestäjinä oli idealisteja, joiden tarkoitusperiä ei ole syytä epäillä. Tapahtuman pääorganisaattori oli Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö ja Pirkkalaiskirjailjoiden puheenjohtaja Timo Malmi, jonka mielestä vuoden 1918 Tampereen sankareille olisi kohotettava yhteinen muistomerkki kaupungin keskustaan.
Kyseenalaiset sankarit
Malmi nostaa punaiset taistelijat Tampereen sankareiksi. Punaisen Tampereen puolustajilla oli ihanteensa eikä heitä voi syyttää kommunismin rikoksista. Mutta kuinka sankareina voi pitää ihmisiä, jotka toiminnallaan edistivät kommunistisen diktatuurin toteutumista?
Todellisia sankareita olivat vapaussodan sankarivainajat ja ne sotilaat, jotka vapauttivat Tampereen punaisten vallasta. He loivat Suomestamme sen Suomen, jollainen se nykyisin on. Mikäli Malmin punaiset sankarit olisivat voittaneet, Tampere saattaisi olla vielä tänäkin päivänä venäläistynyt Lenininkoski.
Sovinnon päivän naivia idealismia kuvaa se, ettei Mannerheimillä ollut sijaa Tampereen taistelujen aikaisten historiallisten henkilöiden kavalkadissa.
Satakunnan maakuntajohtaja Pertti Rajala esittää, että valtioneuvosto julistaisi esimerkiksi tammikuun viimeisen sunnuntain tai jonkun muun päivän kansalliseksi sovinnon päiväksi. Tammikuun viimeistä sunnuntaita, tammisunnuntaita on kuitenkin jo pitkään muistettu vapaussodan alkamisen muistopäivänä. Tämä päivä on isänmaan ystäville pyhä, sitä ei voi heiltä riistää.
Muitakin päiviä on vaikea löytää. Valittakoon mikä päivä hyvänsä, se vain hämärtäisi SDP:n syyllisyyttä sisällissodan aloittamisesta.
Tampere 1918 -bussi pysähtyi Suinulan verilöylyn muistomerkillä.
Suomettumisen varjo
Tohtori Veli-Pekka Leppänen ihmettelee valtioneuvoston vaikenemista kansalaissodasta, kun samanaikaisesti Suomen sodan 200-vuotismuistoa vaalitaan näyttävästi.
Dosentti Martti Häikiö puolestaan kaipaa valtiovallan näkyvää tunnustusta niille arvoille, jotka vapaussodassa pelastettiin, kansanvallalle, oikeusvaltiolle ja sääntöperusteiselle markkinataloudelle.
Häikiön mukaan suomettuminen eli Neuvostoliiton vaikutus luo yhä punaisen varjon keskusteluun kevään 1918 tapahtumista.
- Käsitys kansan "oikeutetusta" kapinasta elää Suomessa vahvasti. Suomessa tehtiin sosialistinen vallankumous tammikuussa 1918. Ilman tätä kapinaa Suomessa ei olisi käyty sisällissotaa. Maa olisi säästynyt yli 35 000 ihmisuhrilta. Kapina, ja vain se oli syynä sisällissotaan, Häikiö kirjoittaa.