Nato-toimittajalla ei ole helppoa

Tampere Jorma Virtanen 27.9.2007

Naton lippu. Kuva: Nato

Naton lippu. Kuva: Nato

Myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyden puolesta kirjoittavalla toimittajalla ei ole helppoa. Tämän tosiasian koki keskisuuressa maakuntalehdessä pitkän päivätyön tehnyt toimittaja. Hän erehtyi kirjoittamaan lyhyen kommentin uutiseen, joka koski Viron hallituksen päätöstä evätä tutkimuslupa Nord Stream -kaasuputkiyhtiöltä.

Viron asioita hyvin tunteva toimittaja päätti kommenttinsa toteamukseen, että Viron rohkea päätös antaa pontta myös Suomen Nato-keskusteluun. Hän totesi, että "Suomi ei olisi tähän pystynyt, mutta Viro pystyi, kun sillä on selkänojaa Natossa".

Tämä oli liikaa toimituksen johdolle. Aamupalaverissa vt. päätoimittaja ja artikkelitoimittaja nostivat ison metelin ja leimasivat kommentin Nato-myönteiseksi ja Venäjän vastaiseksi. Heidän mielestään kommentti ei sopinut lehden pääkirjoituskantaan. Palaverissa myös pohdittiin, pitäisikö kommentit vastaisuudessa alistaa ennakkosensuuriin.

Asiasta nousi toimituksessa vilkas keskustelu.

- Mitä iloa on kommenttipalstasta, jos siinä ei saa olla omaa mieltä, kysyttiin. Toimittajaa ilahdutti, että suuri osa lehden toimittajista kannatti sanomisen vapautta.

Muutaman päivän kuluttua lehdessä oli "oikeaoppinen" pääkirjoitus. Siinä heristeltiin sormea Baltian maille ja Puolalle sekä hoettiin YYA-aikojen malliin mantraa siitä, miten Venäjä on enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Toimittaja oli havaitsevinaan reaktiossa myös piilevää Viro-vastaisuutta, joka hänen mukaansa viime aikoina näyttää lisääntyneen Suomen lehdistössä.

Toimittaja sanoo olevansa yllättynyt, pettynyt ja järkyttynyt. Toimituksen johdon käyttäytyminen heijastelee hänen mukaansa syvää suomettumista 16 vuotta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeenkin.

Kaltoin kohdeltu toimittaja työskentelee arvostetussa maakuntalehdessä, jossa maanpuolustusasiat ovat olleet perinteisesti tärkeitä. Hän sanoo päättäneensä lopettaa omien kommenttien ja kolumnien kirjoittamisen.

- Näin pääsee helpommalla. Vähemmän työtä ja sama palkka. Harmi vain, että isänmaan asialla vilpittömästi olevaa toimittajaa tällä tavalla rangaistaan.

Enempien vaikeuksien välttämiseksi toimittaja ei halua nimeään julkisuuteen.