Vapaussodan sankarivainajat Uuno (vas.) ja Yrjö Elonheimo.
Tamperelaiset veljekset Uuno ja Yrjö Elonheimo olivat vapaussodan sankarivainajia. He kuolivat, jotta Suomesta tulisi vapaa maa. Uuno Adolf menehtyi 18. maaliskuuta 28-vuotiaana 1918 Oripohjan taistelussa ja Yrjö Adolf vain 19-vuotiaana 29. huhtikuuta Valkealan Tuohikotissa.
Mikäli johtavia tiedotusvälineitä sekä useimpia eteläisen Suomen maakuntalehtiä on uskominen, Elonheimon veljekset olisivat sisällissodan tai kansalaissodan sankarivainajia tai ei laisinkaan sankarivainajia.
Professori Seikko Eskolan mukaan nykyistä kuvaa vuoden 1918 tapahtumista leimaa punainen totuus, joka ymmärtää enemmän kapinan aloittaneita punaisia kuin sen kukistaneita valkoisia. Tammisunnuntain perinteen vaalimisen sijaan vallalla on nyt vapaussodan voittajien syyllistäminen sisällissodan väitetyistä rikoksista: etnisestä puhdistuksesta ja kansanmurhasta.
Tammikuun viimeistä sunnuntaita on vietetty vapaussodan alkamisen muistopäivänä, vaikka kahakonti olikin alkanut Karjalassa jo 19. tammikuuta. Vaasaaan siirtynyt senaatti eli hallitus nimitti 27. tammikuuta ylipäälliköksi kenraaliluutnantti Gustav Mannerheimin, jonka johdolla senaatin järjestysjoukoiksi nimitetyt suojeluskunnat aloittivat seuraavana yönä venäläisjoukkojen aseistariisumisen Etelä-Pohjanmaalla.
Illansuussa 26. tammikuuta SDP:n puoluetoimikunnan toimeenpaneva komitea oli päättänyt aseellisen kapinan aloittamisesta. Maailman demokraattisimpiin kansanedustuslaitoksiin kuulunut eduskunta pantiin viralta, senaatin korvannut kansanvaltuuskunta ryhtyi rakentamaan Suomeen kommunistista diktatuuria, kuten dosentti Martti Häikiö on todennut.
Vapaussodan alkaessa Suomessa oli runsaat 70 000 venäläissotilasta. Valkoisen tulkinnan mukaan punaisten tueksi asettuneet venäläisjoukot julistivat valkoiselle Suomelle sodan, mutta Pietarissa sodanjulistusta ei kuitenkaan annettu. Suuri asejunajuna lähti 27. tammikuuta Pietarista kohti Tamperetta mukanaan runsaasti aseita Suomen punkaarteille.
Professori Jaakko Paavolainen katsoo, että itsenäisyytemme ei sittenkään ole yhden jääkäripataljoonan varassa.
- Itsenäisyys oli koko Suomen kansan saavutus. On dogmaattinen käsitys, että työväenliike olisi ollut itsenäisyyttämme jarruttava asia, Paavolainen totesi Lammin Konnarin joukkohaudan siunaustilaisuudessa elokuussa 1998.
Tosiasiat puhuvat kuitenkin toista. Kun eduskunta päätti julistaa 6. joulukuuta 1917 Suomen itsenäiseksi, 88 sosiaalidemokraattia äänesti vastaan. Kapinan aloittamisella SDP syyllistyi raskaaseen rikokseen, jota puolue ei ole koskaan pyytänyt anteeksi.
Pysyvä tulos
Isoisäni Uno Blom osallistui vapaussotaan suojeluskuntalaisena Turun seudulla.
Punaisen Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteet järjestettiin ns. punaisella valtiosopimuksella 1. maaliskuuta 1918. Siinä punaista Suomea kutsuttiin neuvostodiktaattori Vladimir Leninin vaatimuksesta Suomen sosialistiseksi työväentasavallaksi. Sopimuksessa sitouduttiin myöntämään Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan kansalaisille Suomessa mahdollisimman helpot ehdot täysien valtiollisten oikeuksien saamiseen.
Vaikka sopimuksesta ilmenee kansanvaltuuskunnan pyrkimys Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen, on kyseenalaista, olisiko tämä ollut mahdollista. Neuvosto-Venäjä solmi samanlaisen sopimuksen itsenäiseksi julistautuneen Ukrainan kanssa. Ukraina liitettiin neuvostokansojen perheeseen vuoden 1920 lopulla.
Professori Eino Jutikkalan mukaan vuoden 1918 sodan nimittäminen vapaussodaksi kertoo vain osatotuuden siitä, mitä Suomessa tapahtui, mutta se ilmaisee sodan pysyvän tuloksen. Ilman voitokasta vapaussotaa Suomemme ei olisi se Suomi, jollaisena me sen nyt tunnemme.
- Punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei, Jutikkala päättelee.
Myös kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd.) mielestä Suomi ei todennäköisesti olisi säilyttänyt itsenäisyyttään, mikäli punaiset olisivat voittaneet.
Kosto oli ankara
Vapaussodan voittajien kosto oli ankara. Viha oli niin syvää, ettei sellaista voida konsensus-Suomessa ymmärtää.
Yhtälailla syyllisiä ovat SDP:n änkyrävallankumoukselliset, joiden olisi pitänyt ymmärtää, että kapinassa voi käydä myös huonosti, ja että kapinallisia tällöin ei kohdeltaisi silkkihansikkain. Kaikelta pahalta olisi vältytty, mikäli SDP ei olisi aloittanut kapinaa.
Talvi- ja jatkosodan aikana Suomen hautausmaille pystytettiin vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkkejä. Niiden sanoma kuitenkin vääristää historiaa. Punakapinassa ei ollut kyse pohjoismaisen sosiaalidemokratian pyhimpien arvojen puolustamisesta.
- Kunnia veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden aatteen uhreille, lukee Urjalan hautausmaan muistomerkissä. Yksikään näistä ihanteista ei olisi ollut kunniassa neuvosto-Suomessa.
Tampereen yliopiston viestintäpäällikkö ja Pirkkalaiskirjailjoiden puheenjohtaja Timo Malmi esittää, että vuoden 1918 Tampereen taisteluiden sankareille olisi kohotettava yhteinen muistomerkki kaupungin keskustaan. Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Matti Heinivaho on tehnyt aloitteen Kalevankankaan rauhanpuistosta. Punaisen Tampereen antautumispäivänä 6. huhtikuuta Tampereella järjestetään sovinnon päivä.
Kaikki nämä yritykset tarkoittavat hyvää, mutta ne pönkittävät punaista totuutta. Todellinen sovinnon ele olisi se, että SDP pyytäisi anteeksi hyödyttömän kapinan aloittamista.
Martti Häikiön mielestä tammikuun 1918 vallankumouksen ymmärtäminen on kommunistisen diktatuurin puolustelua. Seikko Eskola luonnehtii punakapinaa 1900-luvun suurimmaksi virhearvioksi.
- Kaikki ne tavoitteet, joita työväenliike ja kansanvaltuuskunta ajoivat, olisi saavutettu ilman sotaa, Eskola muistuttaa. Punakapina johti runsaan 36 000 ihmisen turhaan kuolemaan.
Kirkko harhateillä
Viime vuosikymmenellä evankelisluterilainen kirkko ryhtyi järjestämään punaisten siunaustilaisuuksia. Sittemmin kirkko on kysynyt, olisiko sen syytä pyytää vuoden 1918 tekemisiään anteeksi. Pisimmälle kirkon itseruoskinnassa on mennyt Mikkelin piispa Voitto Huotari, jonka mukaan valkoisia tukemalla kirkko saattoi pettää asiansa ja petti seurakuntalaisiaan.
Kirkko on siunannut niitä, jotka olivat pystyttämässä ateistista yhteiskuntaa. Erityisesti papit saivat tuntea nahoissaan punaisen terrorin. Erkki Tuomiojakin myöntää, ettei kirkolla ei ole syytä anteeksipyyntöön.