Venäjän lippu Pietarin talvipalatsin katolla.
Suurta ja mahtavaa Neuvostoliittoa ylistänyt, Venäjän uudeksi kansallislauluksi valittu Aleksandr Aleksandrovin säveltämä hymni kuullaan uusine sanoineen ensi yönä presidentti Vladimir Putinin uudenvuodentervehdyksen jälkeen. Stalinistinen hymni korvaa Mihail Glinkan säveltämän Patrioottisen laulun, jonka Boris Jeltsin määräsi ukaasillaan vuonna 1991 Venäjän kansallislauluksi.
Neuvostohymnin palauttamista Putin on perustellut muun muassa Neuvostoliiton suurilla saavutuksilla ja kansan tahdolla. Venäjä ei edelleenkään ole valmis tekemään tiliä menneisyytensä kanssa.
Joulun edellä ilmestyi suomeksi yli 800-sivuinen Kommunismin musta kirja, joka on armoton tilinteko kommunismin rikoksista, sen synnyttämästä terrorista ja sorrosta. Ranskassa vuonna 1997 julkaistun kirjan kirjoittajina on kuusi vasemmistolaisittain suuntautunutta tutkijaa, joista neljä on ranskalaisia, yksi puolalainen ja yksi tshekki.
Kirjan toimittanut ja sen esipuheen kirjoittanut kommunismin historian tuntija Stéphane Courtois rinnastaa kommunistien ja Saksan kansallissosialistien tekemät rikokset. Hän laskee kommunistihallitusten murhauttaneen noin sata miljoonaa ihmistä, natsien noin 25 miljoonaa.
-Ukrainalaisen kulakin lapsen nälkäkuolema Stalinin hallituksen tahallisesti aiheuttaman nälänhädän takia "vastaa" juutalaislapsen kuolemaa Varsovan ghetossa, hän kirjoittaa.
Suuri nälänhätä Ukrainassa liittyi maaseutuväestön yrityksiin vastustaa pakkokollektivisointia. Se johti vuosina 1932-1933 kuuden miljoonan ihmisen kuolemaan.
Harkittu kokeilu
Kommunismin musta kirja murtaa myytin pahojen seuraajien pettämästä hyväntahtoisesta Leninistä.
-Terrori kuului alusta asti modernin kommunismin perusulottuvuuksiin, Stéphane Courtois muistuttaa. Kommunismin nimissä tehtyjä rikoksia hän luonnehtii rikoksiksi ihmisyyden kirjoittamattomia luonnollisia lakeja vastaan.
Leninin ja Stalinin Venäjän tekoja Courtois pitää erityisen kauhistuttavia sen takia, että ne pantiin toimeen täysin harkittuna, loogisena poliittisena kokeiluna. Vaikka kommunistien järjestelmä haluttiin saattaa voimaan koko maailmassa, osa ihmiskunnasta julistettiin arvottomaksi elämään sen piirissä.
-Miksi Lenin, Trotski, Stalin ja muut ajattelivat, että kaikkien heidän "vihollisiksi" määrittelemiensä ihmisten tappaminen oli välttämätöntä? Miksi he uskoivat, että heillä oli oikeus rikkoa ihmiskunnan elämää säätelevän kirjoittamattoman lain kieltoa "älä tapa"?
Kaunis aate
Kommunismin musta kirja on synnyttänyt keskustelua siitä, missä määrin entisten ja nykyisten kommunistien tulisi tuntea syyllisyyttä neuvostotoverien pahoista teoista.
Historian tutkija Jukka Relander Helsingin yliopistosta kiteytti keskustelua seuraavasti: Kansallissosialismin kannattaminen merkitsee kannanottoa Auschwitzin puolesta ihmisyyttä vastaan, kommunismin osalta asetelma on monimutkaisempi.
Relanderin mukaan Stalinia ja Maoa voidaan syyttää alkuperäisten ihanteiden ja kauniin aatteen turmelemisesta, Hitleriä ei. Kommunismilla oli ylevät ihanteensa, joiden toteuttaminen epäonnistui traagisesti.
-Suomalaisten kommunistien aate ei kummunnut halusta murhata vastustajia, vaan sosiaalisista epäkohdista, hän kirjoittaa.
Naiivia hyväuskoisuutta
Kommunismin mustaan kirjaan esipuheen kirjoittaneen Heikki Eskelisen mukaan kommunismi oli ja on yhä edelleenkin pelastus- ja lähetysuskonto. Siksi kommunismin tuomitseminen ottaa koville.
Stéphane Courtois arvioi, että suhtautumisessa kommunistiseen propagandaan on länsimaissa kauan oltu poikkeuksellisen sokeita.
-Se on johtunut osaksi naiivista hyväuskoisuudesta, kun vastapuolena on ollut erityisen ovela järjestelmä, ja osaksi Neuvostoliiton mahdin herättämästä pelosta sekä lisäksi poliitikkojen ja liikemiesten kyynisyydestä.
Suomalaisten neuvostoajan vankileirimuistelmista väitöskirjaa tekevän Erkki Vettenniemen mukaan fasisimin ja kommunismin erilainen kohtelu selittyy sillä, että kun fasismia arvioidaan lopputuloksen eli rikosten mukaan, niin kommunistista kokeilua on yleisesti tarkasteltu sen aikomusten perusteella.
Pyhimyksen kaupunki
Venäjän tuntija, valtiotieteen tohtori Ilmari Susiluoto on kirjoittanut mainion Pienen Pietarikirjan, joka luotaa legendaarisen kaupungin historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.
Susiluoto antaa sytykettä kommunismikeskusteluun lainaamalla leningradilaissyntyistä Nobel-palkittua runoilijaa Josif Brodskia, joka iloitsi Pietarin saatua takaisin vanhan nimensä.
-Olen äärimmäisen tyytyväinen tähän tapaukseen, en itseni vaan niiden takia, jotka syntyivät Pietarissa. Heidän kannaltaan on paljon parempi asua kaupungissa, joka kantaa pyhimyksen kuin paholaisen nimeä.