Häpeän hetkiä on ollut useita

Tampere Jorma Virtanen 17.2.2004

Kahdeksan Suomesta vuonna 1942 luovutetun muistomerkki Helsingin Tähtitorninmäellä. Seitsemän heistä kuoli Auschwitzissa.

Kahdeksan Suomesta vuonna 1942 luovutetun muistomerkki Helsingin Tähtitorninmäellä. Seitsemän heistä kuoli Auschwitzissa.

Professori Heikki Ylikankaan tammikuussa valtioneuvostolle jättämä selvitys Suomen ihmisluovutuksista on merkittävä asiakirja siinä mielessä, että siinä rinnastetaan jatkosodan aikaiset pakolaisten ja sotavankien luovutukset Saksalle inkerinsuomalaisten, heimosotureiden ja virolaisten luovutuksiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon.

Toisin oli vielä marraskuussa 2000, jolloin silloinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.) juutalaispakolaisten muistomerkin paljastamistilaisuudessa Helsingissä pyysi Suomen ja suomalaisten puolesta anteeksi kahdeksan juutalaisen luovuttamista Saksaan vuonna 1942.

-Luovutus oli häpeän hetki Suomen historiassa, pääministeri julisti.

Lipposta arvosteltiin siitä, ettei hän samalla pyytänyt anteeksi myös kaikkien Neuvostoliittoon luovutettujen puolesta. Kahdeksan luovutetun juutalaisen muistomerkin pystyttämistä rahoitti valtion ohella Suomen evankelis-luterilainen kirkko, joka niin ikään pyysi anteeksi vaikenemistaan juutalaisvainoista.

-Yhdenkin juutalaisen luovuttaminen oli synti, todettiin kirkolliskokouksen hyväksymässä mietinnössä. Kansankirkkomme ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi pyytää anteeksi sitä, miten jotkut valtiovallalle kuuliaiset papit ilmiantoivat seurakuntiensa inkerinsuomalaisia tai miten kirkkokin suomettui.

Oikeudenmukaisinta olisi ollut pystyttää muistomerkki kaikille Suomesta vastoin tahtoaan karkotetuille.

Inkerinsuomalaisia ja heimosotilaita

Jatkosodan jälkeen Suomi luovutti Neuvostoliitolle yli 56 500 siviiliä ja yli 47 500 sotilasta. Siviileistä suurin osa oli inkerinsuomalaisia, mutta heidän joukossaan oli myös virolaisia. Sotilaista suurin osa puolestaan oli neuvostoliittolaisia sotavankeja. Luovutettujen joukossa oli noin 800 inkerinsuomalaista ja itäkarjalaista heimosotilasta.

Tammikuussa 1948 Neuvostoliittoon lähetettiin 13 Suomen armeijan JR 200:ssa palvellutta virolaista.

Vuonna 1949 Suomesta hakivat turvapaikkaa Neuvosto-Virosta paenneet entinen asemapäällikkö Artur Lõoke ja kapteeni Herman Treial. Urho Kekkosen johtama hallitus päätti luovuttaa miehet takaisin Neuvostoliittoon.

Artur Lõoke teloitettiin tallinnalaisessa vankilassa lokakuussa 1950.

Herman Treial sai jäädä toipumaan Suomeen. Hän pakeni vankilasta, mutta jäi kiinni viikon kestäneen ihmismetsästyksen jälkeen. Treial kuoli keuhkotautiin Helsingin lääninvankilassa helmikuussa 1951 ja haudattiin Viron itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta Hietanimen hautausmaalle.

Suomen valtio lupasi virolaisen isänmaanystävän kiinnijäämiseen johtavasta vihjeestä 100 000 silloista markkaa.

Häpeän hetki oli myös kommunistisen sisäministeri Yrjö Leinon toimeenpanemat yhdentoista suomalaisen ja kahdeksan Nansen-passilla Suomessa oleskelleen henkilön luovutukset Neuvostoliittoon huhtikuussa 1945.

Suomi palautti Neuvostoliitosta tulleita loikkareita aina sen hajoamiseen saakka.

Vankien vaihtoa

Heikki Ylikangas laati selvityksensä natsirikollisia metsästävän Simon Wiesenthal -keskuksen tasavallan presidentille viime marraskuussa lähettämän kirjeen johdosta. Kirjeessä vaadittiin Suomen ihmisluovutusten täydellistä tutkimista ja luovutuksista vastanneiden rankaisemista.

Ylikangas päätyi suosittelemaan yhtä tai kahta tutkimusprojektia, jossa selvitettäisiin siviili- sekä sotavankien luovutukset Saksaan ja Neuvostoliittoon.

Tieto-Finlandian tammikuussa Luovutetut-teoksestaan saaneen Elina Sanan mukaan Suomesta luovutettiin Saksan Gestapolle toisen maailmansodan aikana noin 78 siviilipakolaista ja 2 829 neuvostoliittolaista sotavankia. Vastavuoroisesti Saksa luovutti Suomeen 2 048 suomensukuista sotavankia.

Sanan teoksesta noussutta kohua arvioinut filosofian tohtori, toimittaja Pirkko-Liisa Kastari kiinnitti Hämeen Sanomissa huomiota tiedon leviämiseen vääristyneessä muodossa.

-Sanan kirjasta on syntynyt käsitys, jonka mukaan kaikki 3 000 luovutettua olisivat olleet juutalaisia. Virheellinen on myös käsitys, että heidät olisi luovutettu Gestapolle, hän kirjoittaa. Kastarin mukaan luovutukset Gestapolle murenivat vankien vaihdoksi.

Heikki Ylikankaan mukaan valtaosa luovutetuista sotavangeista ilmeisesti säästyi pikaiselta surmaamiselta tai keskitysleireiltä. Heitä värväytyi saksalaisten sotilaallisiin apujoukkoihin itärintamalla tai vakoojiksi, osa meni Pohjois-Suomen saksalaisille työmaille.

Suomen Saksaan luovuttamien pakolaisten joukossa Ylikangas arvioi olleen 9-12 juutalaista. Sotavankien vaihdossa Saksaan meni noin 70 juutalaista. Pakolaisten luovutuksia leimasi Ylikankaan mukaan kommunismin vastaisuus, ei juutalaisvastaisuus. Hän näkee myös vahvoja perusteita sille, ettei sotavankien luovutusten peruste ollut rasistinen.

Toveriverkko toimi

Elina Sana ei ole peitellyt vasemmistolaista taustaansa. Tieto-Finlandian saajan valitsi tällä kertaa eläkkeellä oleva radiotoimittaja Hannu Taanila, joka muistetaan isänmaallisten arvojen ja Suomen sotaponnistelujen pilkkaajana.

-Isänmaa iloitkoon siitä, että sillä on Elina Sana, Taanila laukoi Helsingin Sanomissa.

Toimittaja Imbi Pajun virolaiseen Eesti Päevaleht -lehteen haastattelema, juutalaista syntyperää oleva ministeri Max Jakobson pitää Elina Sanan kirjaa yksipuolisena. Sanan väitteitä siitä, että Viron metsäveljet olivat olleet juutalaisten tappajia, Jakobson luonnehtii Moskovan propagandaksi.