Surmattujen puolalaisten muistomerkki Levashovon muistohautausmaalla.
Puolan presidentti Lech Kaczynski vieraili Katynissa Länsi-Venäjällä 17. syyskuuta. Tuolloin tuli kuluneeksi 68 vuotta neuvostojoukkojen tunkeutumisesta Puolaan. Katynissä Puolan presidentti muisti 21 857 Stalinin tapattamaa puolalaista upseeria, poliisia ja siviilihallinnon virkamiestä.
Puolan tuska on Suomenkin tuskaa. Puolalaisten joukkosurmaa on selitetty sillä, että läntisessä Neuvostoliitossa sijainneet kolme vankileiriä - Kozlelsk, Ostashkov ja Staroblelsk - piti tyhjentää Suomesta ja Baltian maista mahdollisesti saatavia sotavankeja varten. Vankitilaa arviotiin tarvittavan jopa 26 500 suomalaiselle upseerille ja suojeluskuntalaiselle.
Puolalaisten surmaamisesta päätti Neuvostoliiton kommunistisen puoleen politbyroo 5. maaliskuuta 1940, jolloin Suomi vielä taisteli elämästään talvisodassa. Surmatyöt Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD pani toimeen niskaan ampumalla huhti-toukokuussa 1940. Kuukauden ajan ammuttiin 250 puolalaista vuorokaudessa. Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola on arvioinut, että kun suomalaisia sotavankeja ei saatukaan, Stalinin viha kohdistui puolalaisiin.
Katynistä tuli puolalaisten joukkosurman symboli. Sen metsässä sijaitsi yksi puolalaisten murhenäytelmän joukkohaudosista. Lisäksi heitä surmattiin Bologojen ja Dergatshin joukkohautoihin.
Murhenäytelmän yhteyden Suomen talvisotaan paljasti Suomessa huhtikuussa 2002 vieraillut Venäjän tiedeakatemian vanhempi tutkija Natalia Lebedeva. Hän oli mukana puolalais-venäläisessä historijoitsijakomissiossa, joka toi päivänvaloon surmattujen puolalaisten kohtalosta kertovat neuvostodokumentit.
Vainotuin kansa
Neuvostoliitto ja Saksa jakoivat Puolan 23. elokuuta 1939 solmitun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen mukaisesti. Neuvostoliiton vankileireille kyyditettyjen puolalaisten surmaaminen palveli samaa asiaa kuin Baltian maiden parhaan kansanosan kyyditykset Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941.
Niskalaukaus oli myös käytössä, kun runsaat 111 000 puolalaista surmattiin Stalinin käynnistämän suuren puhdistuksen aikana vuosina 1937-1938. Heille on pystytetty muistomerkki Pietarin lähelle Levashovon muistohautausmaalle. Se oli vuoteen 1989 salainen joukkohautapaikka, jonne päätyi myös tuhansia Stalinin vihan kohteeksi joutuneita suomalaisia.
Katynin verilöyly paljastui huhtikuussa 1943, kun saksalaiset kaivoivat joukkohaudoista yli 4 000 surmattua puolalaista. Neuvostoliitto syytti surmista tietenkin Natsi-Saksaa. Länsiliittoutuneet ummistivat silmänsä puolalaisten kohtalolta, ja ne jatkoivat tärkeän liittolaisensa tukemista.
Sodan jälkeen Neuvostoliitossa ja kommunistisessa Puolassa Katynia ei ollut olemassa. Katynin sijaan puhuttiin Hatynin joukkomurhasta. Saksalaiset olivat sodan aikana tuhonneet nykyisin Valko-Venäjällä sijaitsevan kylän, mutta se tarkoituksellisesti sekoitettiin Katyniin. Muun muassa presidentti Urho Kekkonen ja Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon vierailivat Hatynin uhrien muistomerkillä.
Putin jäi pois
Puolan ja Neuvostoliiton historijoitsijakomissio perustetiin vuonna 1987, joka ryhtyi selvittämään puolalaisten joukkomurhaa. Uutistoimisto Tass kertoi huhtikuussa 1990 Neuvostoliiton korkeimpien elinten tunnustaneen NKVD:n vastuun puolaisten ampumiseen. Vuonna 1992 salaiset asiakirjat julkistettiin. Presidentti Boris Jeltsin luovutti ne Puolan johtajille.
Katynin joukkomurhan muistomerkki paljastettiin vuonna 2000.
Presidentti Lech Kaczynski esiintyi Katynissa sovinnollisena, vaikka Venäjän presidentti Vladimir Putin ei ollutkaan paikalla. Kaczynskin mukaan Puolan ja Venäjän nykyisillä johtajilla ei ole vastuuta vuoden 1940 teoista.
Putinin aikana arkistoja on uudelleen suljettu. Puolalaisten joukkomurha on unohdettu, samoin muut pahan valtakunnan rikokset. Stalin on jälleen historiankirjoissa arvostettu johtaja. Neuvostoliiton muisto elää vahvana.
Vuonna 2004 Venäjällä päätettiin, ettei puolalaisten joukkosurma ollut rikos ihmisyyttä vastaan.
http://www.electronicmuseum.ca/Poland-WW2/katyn_memorial_wall/kmw.html