Toimittajan työssä pääsee kohtaamaan mitä moninaisimpia asioita.
Suomessa on tällä hetkellä voimakas nuorten ikäluokkien suosinta ja varttuneempien ikäluokkien syrjintä. Tätä mieltä oli Talousneuvoston pääsihteeri Seppo Leppänen alustuksessaan Kiinteistöalan koulutuskeskuksen vuosiseminaarissa Hämeenlinnassa 7. marraskuuta.
Leppänen arvioi, ettei ikääntyvien työpanosta osata eikä haluta käyttää tehokkaasti hyväksi, vaan vanhat heitetään työmarkkinoilta ulos kuin käytetyt rukkaset. Hän vaati, että ikäryhmien työpanoksen ja osaamisen hyväksikäyttö olisi saatava nykyistä paremmaksi.
Kun tarkastellaan viime vuosikymmeninä tapahtuneita suurimpia taloudellisia kuplia, niiden kärjessä ovat Leppäsen mukaan olleet nuoret riskinottajat.
-Mainittakoon vain SKOP:n Riikonen ja Wegelius, sekä Soneran Relander, joiden jäljiltä jäivät yritysten savuavat rauniot.
-Samoin IT-alan kupru toteutui nuorten riskinoton seurauksena. Vanhemmat pitemmän kokemuksen omaavat eivät ehkä kasvojen menettämisen pelossa uskaltaneet "panna hanttiin" nuoremmille "leijonille". Heidät yksinkertaisesti unohdettiin tai sysättiin syrjään menneisyyden jäänteenä, Leppänen kovisteli.
Nuoruus valttia
Jo pitkään on kannettu huolta siitä, että Suomessa lähdetään eläkkeelle liian varhain. Ero muihin Pohjoismaihin on silmiinpistävä. Kun Tanskassa eläkkeelle siirrytään lähempänä 70 ikävuotta, niin Suomessa eläköidytään jo 60 ikävuoden molemmin puolin.
Aiheellinen huoli on osoittautunut kuitenkin sananhelinäksi käytännössä, kuten Seppäsen puheenvuorosta ilmenee.
Ikärasismi on todellisuutta myös tiedotusalalla. Yli viisikymppisen rivitoimittajan on edes turha haaveilla työpaikan vaihtamisesta, vaikka olisikin elämänsä kunnossa.
Nuoruus on ollut valttia viime aikojen päätoimittajanimityksissä. Huolestuttavaa on se, että akateeminen koulutus ja journalistinen kokemus ovat saaneet väistyä muiden avujen tieltä. Mitä nuo avut ovat, jäävät nähtäväksi.
Mielestäni hyvältä päätoimittajalta vaadittavia ominaisuuksia ovat hyvä yleissivistys, laajakatseisuus sekä kyky saada lempeästi alaisistaan kaikki mahdollinen irti lehden parhaaksi. Tulosjohtaminen olkoon muiden päänsärky.
Ihana ammatti
Journalistin ammatti ei ole mikä tahansa ammatti. Se on ihana ammatti, se on enemmän elämäntapa kuin pelkkä leipätyö.
Kunnon journalisti on kuin viini, se vain paranee vanhetessaan.
Journalistin suurin ongelma on leipääntyminen. Ei viitsitä lähteä kentälle kansan pariin, kun asiat hoituvat hyvin puhelimen, sähköpostin ja internetin välityksellä.
Tähän kehitykseen on kylläkin osasyynä se, että menneinä vuosikymmeninä muotia oli rakentaa modernit lehtitalot kauaksi keskustoista.
Toimitukset eivät ole enää sellaisia kuhisevia oikean ja väärän tiedon pesiä, jollaiseksi suuri yleisö ne vieläkin mieltää. Ne ajat ovat kaukana takana, jolloin toimituksiin tultiin tuomaan vinkkejä ja kuulemaan juoruja, tekemään jopa vallankumousta.
Maakuntalehdillä on ehdoton monopoli alueillaan. Uutiskilpailua ei enää ole. Toimituksista on tullut värittömiä, hajuttomia ja äänettömiä. Virastomeininki on vallalla. Turhaa on enää toimituksista kysyä, kuka voitti Suomen ensimmäisen olympialaisen kultamitalin. Sen tiedon saa kuka tahansa internetistä.
Meili ei aukene
Vanhenevilla toimittajilla voi olla verenpaine koholla, suonikohjuja ja muitakin vaivoja. Silti uskallan väittää, että heillä on sairaudesta johtuvia poissaoloja nuorempia toimittaja vähemmän. Kun lapset ovat jo maailmalla, ei päiväkodeista ja kouluista saatu flunssakaan pääse iskemään. Poissaoloja ei kerry myöskään siitä, että pitää jäädä kotiin hoitamaan flunssaista lasta.
Ikääntyvien journalistien pahin virhe on ollut vähättelevä suhtautuminen tietotekniikkaan. Yhä on toimittajia, jotka tuskin saavat auki sähköpostiaan internetin hyödyntämisestä puhumattakaan. Tämä alue on paljolti jätetty nuorille nörttitoimittajille, joiden osaaminen on kieltämättä ihailtavaa.
Paperitta paras
Olen esittänyt siirtymistä toimitustyössä mahdollisimman pitkälle vietyyn paperittomuuteen. Tämä merkitsisi sitä, että lehdessä julkaistaisiin ainoastaan sähköisessä muodossa tulleita kannanottoja, mielipiteitä, puffeja sekä urheilu- sekä pilkkituloksia. Uutiset ovat asia erikseen, niiden hankkimiseen tekniikka ei saa vaikuttaa.
En ole saanut näkemyksilleni vastakaikua, koska "kaikilla ei mahdollisuutta käyttää internetiä". Mielestäni yhteiskunnan asia olisi nykyistä paremmin taata, että mahdollisimman monilla kansalaisilla olisi pääsy sähköisten palvelujen piiriin. Tässä meillä on Virosta paljon opittavaa.
Saarenmaalla Kuressaaren uudessa kirjasto- ja konferenssikeskuksessa on kahdeksan kaikilla herkuilla varustettua PC-tietokonetta, jotka ovat kaikkien vapaasti käytettävissä. Suomessa suurten kaupunkien kirjastoissa näitä koneita on useimmiten vain kaksi.