Olof Palme, brigadööri numero 1.Kuva Hämeen maakunta-arkiston näyttelystä.
Tampereen valtauksessa 3. huhtikuuta 1918 kaatui 34-vuotias filosofian tohtori Olof Palme, joka oli Ruotsin myöhemmän samannimisen pääministerin setä. Hän oli Suomen vapaussotaan osallistuneen Ruotsalaisen prikaatin voimahahmo, brigadööri numero 1.
Huhtikuun 3. päivän hyökkäyksessä haavoittui vakavasti djurholmilainen 16-vuotias koululainen Styrbjörn von Stedingk. Hän kuoli 6. huhtikuuta samana päivänä, kun valkoinen lippu nostettiin Pyynikin vesitorniin punaisen Tampereen antautumisen merkiksi. Nuoren sankarin isoisän isoisä oli kenttämarsalkka Curt Bogislaus Ludvig Christoffer von Stedingk. Hän allekirjoitti Haminan rauhansopimuksen, jolla Ruotsi menetti Suomen Venäjälle.
Palmella oli vahvat siteet Suomeen. Hän syntyi Porvoossa ja vaikutti sittemmin historiantutkijana Uppsalan yliopistossa, jossa Suomen auttaminen herätti suurta innostusta. Palme unelmoi Suomen jälleenyhdistymisestä vanhaan emämaahansa Ruotsiin, josta se oli irtautunut Haminan rauhassa 17. syyskuuta 1809.
Olof Palme vastusti aluksi vapaaehtoisjoukon kokoamista, sillä hän toivoi Ruotsin vaikuttavan aktiivisesti Suomen asioihin. Suomen vapaussodan edellä Ruotsissa suunniteltiinkin joukkojen lähettämistä Suomeen. Aktivistit jopa kaavailivat Ruotsin kuninkaan Kustaa V:n pojan, prinssi Vilhelmin nostamista Suomen kuninkaaksi.
Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6. joulukuuta 1918. Kun venäläisten varuskuntien riisuminen aseista käynnistyi valkoisen armeijan ylipäälliköksi nimitetyn kenraali Gustav Mannerheimin johdolla Etelä-Pohjanmaalla 28. tammikuuta 1918, pääministeri Nils Edénin johtama Ruotsin hallitus päätti olla sekaantumatta Suomen asioihin. Ruotsalaiset nousivat maihin Ahvenanmaalle 15. helmikuuta, mutta maaliskuun alussa saksalaiset ajoivat heidät sieltä pois.
Kaatuneiden ruotsalaisten muistomerkki Tampereen Kalevankankaalla.
Suuri merkitys
Ruotsalaisten vapaaehtoisten värväämisestä vastasi tammikuussa 1918 perustettu Finlands vänner -yhdistys. Sen puheenjohtaja oli Gustav Mannerheimin Ruotsissa asuva veli, vapaaherra Johan Mannerheim. Yhdistyksen todellinen voimahahmo oli kuitenkin Olof Palmen isä Sven Palme.
Ruotsalaiseen prikaatin saatiin kootuksi noin 340 vapaaehtoista, joiden ikä vaihteli 15 vuodesta 60 vuoteen. Prikaatin ensimmäinen komentaja oli Uplannin tykistörykmentin reservikapteeni Hjalmar Frisell. Noin puolet vapaaehtoisista oli kotoisin Tukholmasta tai Tukholman seudulta. Vapaaehtoisista vakinaisessa palveluksessa tai parhaillaan asevelvollisuuttaan suorittamassa olleita oli 32.
Suomen vapaussotaan osallistui kaikkiaan 1 091 ruotsalaista vapaaehtoista. Heistä 675 palveli Ruotsalaisessa prikaatissa, 128 prikaatissa ja suomalaisissa joukko-osastossa ja 288 suomalaisissa joukko-osastoissa. Upseereja vapaaehtoisista oli 94, nostoväen Landstorm-joukkojen päällystöön kuuluneita 21 sekä aliupseereja 295.
Ruotsalaisupseerien merkitys oli suuri esikuntatehtävissä Mannerheimin päämajassa sekä suomalaisissa joukko-osastoissa. Ruotsalaisen prikaatin viimeisenä komentajana toiminut eversti Harald Hjalmarsson ja suomalaissyntyinen eversti Ernst Linder ylennettiin kenraalimajureiksi. Kersantti Martin Ekström ylennettiin majuriksi. Ekström kunnostui sittemmin Viron vapaussodassa Suomalaisen vapaajoukon päällikkönä Narvan valloittajana.
Linder voitti Ruotsille olympiakultaa hevosensa Piccolominon kanssa kouluratsastuksessa Pariisissa vuonna 1924. Suomen talvisodassa ja jatkosodassa he toimivat ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen komentajina.
Tulikaste TampereellaTaistelutehtäviin prikaati koulutettiin Oulussa. Todellisen tulikasteensa ruotsalaiset vapaaehtoiset saivat Tampereen Kalevankankaalla verisenä kiirastorstaina 28. maaliskuuta, jolloin 19 heistä kaatui. Tampereen valtauksessa kuoli kaikkiaan 34 Ruotsalaisen prikaatin sotilasta.
Sankarivainajat kuljetettiin Tornion kautta Haaparantaan ja sieltä edelleen Tukholmaan. Siunaustilaisuus järjestettiin Tukholman suurkirkossa, jossa olivat mukana kuningas Kustaa V, kuningatar Victoria sekä kruununprinssi Kustaa Aadolf.
Suomen vapaussota oli julma sota. Vankeja ei otettu. Ruotsalaissotilaiden tiedetään osallistuneen Tampereen seudulla punaisten teloituksiin, jotka kuitenkin olivat ajan hengen mukaisia.
Punaisen Tampereen valtaus oli Suomen vapaussodan käännekohta. Sen jälkeen Ruotsalainen prikaati osallistui Lempäälän rintaman puolustustaisteluihin. Prikaati saapui 27. huhtikuuta Hämeenlinnaan, jonka Saksan Itämeren divisioona oli edellisenä päivänä vapauttanut punaisten vallasta.
Täällä kaatuivat urheat ruotsalaiset miehet puolustaessaan Suomen vapautta.
Sankarit palasivat
Hämeenlinnasta Ruotsalainen prikaati eteni Helsinkiin, jossa se oli mukana voitonparaatissa 16. toukokuuta 1918. Tuolloin joukon vahvuus oli noussut noin 560 mieheen.
Toukokuun lopulla Ruotsalaisen prikaatin tehtävä oli saatu päätökseen. Vapaaehtoiset lähtivät laivalla Tukholmaan, jossa heidät otettiin vastaa sankareina. Kotiintulojuhla järjestettiin Tukholman stadionilla 30. toukokuuta.
Kaatuneiden ruotsalaisten muistomerkki pystytettiin Tampereen Kalevankankaalle. Sven Palmen toivomuksesta se paljastettiin 30. marraskuuta 1918, jolloin oli tullut kuluneeksi 200 vuotta Ruotsin soturikuninkaan Kaarle XII:n kuolemasta Norjan sotaretkellä. Historiantutkijana Olof Palme oli ollut erityisen kiinnostunut Kaarle XII:n ajasta.
Olof Palmen hautakivi on Sigtunan hautausmaalla. Siinä olevan tekstin mukaan hän kaatui "ikimuistoisen Suomen ja Ruotsin yhteyden lujittamiseksi".
- Ruotsalaisella prikaatilla tuli olemaan erittäin suuri moraalinen merkitys. Se edusti näkyvimmin ruotsalaista apua, Ruotsin kansan tahtoa ojentaa auttava käsi Suomelle, se sovitti paljon sitä, mitä Ruotsin hallitus oli rikkonut, sotahistorioitsija, eversti J.O. Hannula kirjoittaa.
Lisää kuvia Tampereella kaatuneiden ruotsalaisten muistomerkistä