Mustialan muisto- ja vapaudenpatsas paljastettiin huhtikuussa 1923.
Vapaussodan suurin yksittäinen murhenäytelmä eteläisessä Hämeessä tapahtui junassa Toijalan ja Iittalan välisellä rataosuudella 20. huhtikuuta 1918. Tuolloin punaiset surmasivat 20 Mustialan maamiesopiston ja karjanhoitokoulun oppilasta. Kaksi kuolemanvaunusta pakoon päässyttä Mustialan oppilasta jäi sittemmin kiinni. Edvard Jäntti kuoli Hämeenlinnan lääninsairaalassa. Pauli Vilppulan surmasi Kalvolan punakaarti.
Toijalan-Iittalan junasurmat osuivat ajankohtaan, jolloin punainen terrori oli Hämeessä pahimmillaan. Punainen Tampere oli antautunut 6. huhtikuuta. On arvioitu, että Mustialan oppilaat surmattiin kostoksi punaisten teloituksista Tampereella.
Mustialaan perustettiin suojeluskunta syksyn 1917 sekasortoisissa oloissa. Aatetta opistolaiselle kävi esittelemässä muun muassa Tampereen teknillisen opiston opiskelija Atte Ylppö. Mustialassa oli Forssan seudun ainoa suojeluskunta, mutta sen aseistus rajoittui muutamaan käsiaseeseen.
Kapinan alettua Forssan punakaarti saapui Mustialaan 30. tammikuuta yli sadan miehen voimin etsimään aseita. Mukana oli myös venäläissotilaita. Tämän jälkeen monet katsoivat parhaimmaksi poistua opistosta, ja he lähtivät pyrkimään valkoisten puolelle. Tällä matkalla kuoli 11 Mustialan maamiesopiston opiskelijaa.
Mustialaan jääneet oppilaat jatkoivat opiskelua melko normaalisti, kunnes 19. huhtikuuta Forssan punakaarti pidätti kaikki paikalla olleet, ja heidät vietiin opettajineen Forssan esikuntaan.
Seuraavana aamuna vangitut - 26 maamiesopiston opiskelijaa, 9 karjakko-opiskelijaa ja 4 tammelalaista työvelvollista pakko-ottolaista - vietiin Toijalan asemalle. Yhden vangitun opiskelijan punaiset vapauttivat, muut sijoitettiin vartijoineen junan loppupäässä olleeseen pitkään avonaiseen tavaravaunuun. Heidät piti viedä harjoituksiin Riihimäelle ja sen jälkeen rintamalle.
Vankien teloittaminen alkoi pian junan lähdettyä Toijalasta. Muutaman mustialalaisen vartijat surmasivat julmasti pistimillä, loput ammuttiin. Kaikki vartijat määrättiin vankien surmaamiseen, joka päättyi pian Iittalan jälkeen. Junassa olleista vangeista 11 jäi henkiin, osa pelastui hyppäämällä ratapenkalle.
Maamiesopiston johtaja Evert von Konow vangittiin ja vietiin Hämeenlinnan lääninvankilaan, josta Hämeenlinnan vallanneet Saksan Itämeren divisioonan sotilaat hänet vapauttivat 26. huhtikuuta.
Mustialan maamiesopisto menetti vapaussodassa kaikkiaan 30 opiskelijaa. Heistä 28 kuoli aseettomana ja kaksi kaatui rintamalla. Lisäksi punaisten puolella kaatui kuusi maamiesopiston opiskelijaa.
Suinulan teurastaja
Murhakäskyn antajiksi on tarjolla useita ehdokkaita: Toijalassa punaista armeijakuntaa komentanut venäjänsuomalainen Eino Rahja, hänen apulaisensa, Tampereella pohjoisrintaman esikunnassa järjestyskomissaarina toiminut Tuomas Hyrskymurto, Helsingin kuolemanpataljoonan päällikkö Tuomas Harju, komppaniapäällikkö Jukka Hilden sekä Toijalan rintamasotaoikeuden puheenjohtaja Valdemar Niemström. Pääepäilty on Suinulan teurastajana tunnettu Hyrskymurto.
Surmatöihin osallistuneet vartijat tuomittiin vuonna 1918 valtionrikosoikeudessa. Neljä sai kuolemantuomion. Helsinkiläinen lihakauppias Hugo Salonen teloitettiin Lahden pakkotyölaitoksessa. Kolmen muun rangaistukset muutettiin elinkautisiksi kuristushuonerangaistuksiksi. Nuorin vartija tuomittiin 16-vuotiaana 14 vuodeksi kuristushuonerangaistukseen.
Kaksi vartijaa kykeni aluksi salaamaan osallisuutensa. Heidät tuomittiin elinkautiseen kuristushuonerangaistukseen Janakkalan kihlakunnanoikeuden Sääksmäen ja Kalvolan välikäräjillä marraskuussa 1920.
Kaikki tapettava
Pahamaineinen Hyrskymurto ja 30 turkulaista punakaartilaista saapuivat Toijalasta tammikuun lopulla 1918 laittamaan Hämeenlinnaa punaisen järjestyksen kouriin, kun sos.dem. kunnallisjärjestö empi SDP:n puoluetoimikunnan päättämän vallankumouksen tielle lähtemistä. Painostuksen alla kunnallisjärjestö taipui. Kaikki valta siirtyi punakaartin esikunnalle.
Kangasalan Suinulassa Markkulan talon pihalla ammuttiin 17 tamperelaista suojeluskuntalaista 31. tammikuuta. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun 118 suojeluskuntalaista oli jäänyt Tampereelta lähetetyn 300-miehisen punakaartin lentävän osaston saartamaksi. Lyhyen tulitaistelun jälkeen suojeluskuntalaiset päättivät antautua, kun oli sovittu, ettei heitä surmata.
Verilöyly alkoi, kun 200 Turun punakaartilaista saapui venäläissotilaiden kanssa Suinulaan. Hyrskymurto jäi Tampereelle, mutta hänen väitetään antaneen joukoilleen käskyn, että kaikki oli tapettava, vankeja ei saanut ottaa.
Verilöylyn uhreista yhdeksän oli Tampereen teknillisen oppilaitoksen oppilaita. Nuorin heistä oli 17-vuotias. Mustialassa käynyt Atte Ylppö, joka oli arkkiatri Arvo Ylpön veli, pääsi pakenemaan, mutta hänen kohtalokseen koitui harhaluoti Vilppulan rintamalla 17. maaliskuuta. Hän kuoli seuraavana päivänä.
Hyrskymurto, entinen Hellsten, oli turkulainen kauppias ja Turun punakaartin perustaja, joka hävityn kapinan jälkeen pakeni Neuvosto-Venäjälle. Hän kuoli SKP:n revolveriopposition toimeenpanemassa Kuusisen klubin murhissa Pietarissa 31. elokuuta 1920. Iskussa kuoli kaikkiaan kahdeksan suomalaiskommunistia. Heidät haudattiin 12. syyskuuta Pietarin Mars-kentälle. Elokuun kommunardien hautakivessä on teksti: "Valkosuomalaisten murhaamat".
Nykyään Mustialan maatalousoppilaitos on osa Hämeen ammattikorkeakoulua ja Hämeen ammatti-instituuttia.
Ote Mustialan maamiesopiston vuosikertomuksesta 1917-1918:
Helmikuun alkupuolesta eteenpäin, sittekuin osa poistumaan yrittäneistä oli palannut takaisin, jäi opistoon 32 oppilasta, joille opetusta jatkettiin säännöllisesti aina huhtik. 19. p:ään, jolloin punakaartilaiset veivät heistä kaikki, jotka tapasivat kotona, Forssan esikuntaansa, (kuten opiston opettajatkin).Täällä määrättin heistä yksi punakaartiin vahtipalvelukseen ja muut kuljetettaviksi Toijalaan, mikä heti tapahtuikin junalla rautateitse. Tälle matkalle joutui yhteensä 26 maamiesopiston oppilasta (niiden lisäksi maatilan 9 karjakko-oppilasta). Toijalassa punaiset vapauttivat yhden. Seuraavana aamuna eli siis huhtik. 20 p:nä, kun punakaartilaiset lähtivät viemään toisia junalla edelleen Toijalasta Hämeenlinnaan päin, alkoivat he (avonaisessa tavaravaunussa) junan kulkiessa, kuten mukana olleet ovat kertoneet, kohta asemantienoon sivuutettuaan, kamalan teurastuksen pistimin ja ampuma-asein. 17 opiston oppilasta (ja 5 karjakkoa) joutui tässä punaisten raakalaisten kaamean, petomaisen rääkkäyksen uhriksi. Niistä seuraavassa luetellut 16 ensimainittua saivat surmansa kohta paikalla ja 17:s Jäntti, kuoli haavoihinsa Hämeenlinnan lääninsairaalassa, jonne hän oli tuotu, huhtik. 28 p:nä. Surmatut olivat Kustaa Martti Eskola, Frans Mikael Jaakkola, Adolf Metso, Aatami Artturi Pentti, Frans Samuli Puhakka, Leonard Suviranta, Aksel Evert Grönroos, Karl Erland Kaarela, Antti Lehikoinen, Emil Nikolai Lehtonen, Lauri Abraham Niinimäki, Aarne Päiviö Sohlberg, Hjalmar Tuominen, Johannes Turkkila, Rafael Jakob Vainio, Johan Kustaa Vihtinen, Edvard Johannes Jäntti.
Niistä, jotka tästä surmasaattueesta pelastuivat, heittäytyi 5 teurastuksen jatkuessa junasta ratapenkereelle, ja välttäen heihin tähdätyt monilukuiset ampumiset, pääsivät pakenemaan, mikä minnekin. Monien vaarojen uhkaamina ja kestettyään miltei sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä he vihdoin metsien ja rämeiden kautta kierrellen saapuivat takaisin Mustialaan, ja 3 oppilasta punaiset pakottivat mukaansa rintamalle Hyvinkäälle ja Lahden puolelle.Nämäkin onnistuivat taisteluiden loppupäivinä vetäytymään rintamalta turvapaikkoihin ja sittemmin toukokuun alussa takaisin opistolle. Sangen suuri on se uhrimäärä, jonka punakapina vaati opistomme nuorista voimista. Se teki puolet koko oppialuvusta ja noista 30:stä sortuneesta oli 15 miestä kummaltakin vuosijaksolta - ihmeellinen tasajako! - Mieltä masentava on heidän kohtalonsa! - Mutta ihailtava ja täyden tunnustuksen ansaitseva oli oppilaiden läpeensä lujaluontoinen, vakava ja yhteistä parasta tarkoittava esiintyminen koko punaisen kapina-ajan.
Eivät kuitenkaan mitkään neuvot olleet käytettävissä kovan kohtalon joko välttämiseksi tai lieventämiseksikään. Sillä niin hurja oli yleinen villitys kapinallisten vallanpitäjäin keskuudessa. Pieninkin harkitsematon toimenpide oikeutettuejn inhimillisten vaatimusten puolesta olisi saattanut helposti johtaa opiston asukkaineen vieläkin arveluttavampiin menetyksiin.
Mustialan muistomerkkissä on 28:n aseettomana kuolleen nimet.
Toijalan-Iittalan junasurmassa kuolleet Maamiesopiston oppilaat:
Kustaa Martti Eskola, Aksel Evert Grönroos, Frans Mikael Jaakkola, Edvard Johannes Jäntti, Kaarle Erlanti Kaarela, Antti Lehikoinen, Emil Nikolia Lehtonen, Adolf Metso, Lauri Abraham Niinimäki, Aatami Artturi Pentti, Frans Samuli Puhakka, Aarne Päiviö Sohlberg, Leonard Suviranta, Hjalmar Tuominen, Johannes Turkkila, Rafael Jakob Vainio, Johan Kustaa Vihtinen.
Karjanhoitajakoulun oppilaat:
Urho E. Ekström, Urho Karhu, Yrjö V. Saloheimo, Nestor Vigren, Paul J. Vilppula.
http://portal.hamk.fi/portal/page/portal/HAMK/Organisaatiojatoimipaikat/Toimipaikat_kartat/Mustiala