Aljoshinon karjalaiskylän koulu.
Tverin yliopistossa ei ole tällä hetkellä pätevää suomenkielen opettajaa. Joensuulainen maisteri Matti Jeskanen lopetti viisivuotisen postinsa Ulkomaisten yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunnan (UKAN) lähettämänä kieliassistenttina kesällä 2000 eikä hänelle ole saatu nimitetyksi seuraajaa.
-Yhdeksän karjalaisopiskelijan ryhmän piti aloittaa syksyllä suomen opiskelun vieraana kielenä. Kun opettajaa ei ole, opetus joudutaan hoitamaan omin voimin. Opettajana on nyt henkilö, jolla ei ole riittävästi kielitaitoa suomen opettamiseen, Jeskanen sanoo.
Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen (CIMO) alaisuudessa toimivan neuvottelukunnan päätehtävä on edistää Suomen kielen ja kulttuurin opintoja ulkomaisissa yliopistoissa. Jeskasen mukaan asioita ei pitäisi kuitenkaan katsoa liian ahtaasta näkökulmasta.
-Ensisijainen tehtävä on tverinkarjalaisten oman kielen ja kulttuurin tukeminen. Karjalan kieli Tverin alueella on vaarassa hävitä kokonaan 10-15 vuodessa, ellei mitään tehdä kehityksen pysäyttämiseksi. Suomen kieltä ehditään opettamaan myöhemminkin.
Aljoshinon koulun oppilaat esittivät suomalaisvieraille perinteistä venäläistä kansantanssia.
Opettajia opistosta
Tverin yliopistossa ei ole suomalais-ugrilaista laitosta. Karjalaa voi opiskella filologisessa tiedekunnassa erikoistumisaineena ja suomea vieraana kielenä.
Karjalan ja suomen opetus alkoi Tverin yliopistossa vuonna 1995. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa oli tarkoitus ryhtyä kouluttamaan karjalaa taitavia opettajia. Jeskasen mukaan ongelmaksi osoittautui kuitenkin pääsykoe.
Karjalankielisiä opettajia koulutetaan Lihoslavlin opettajaopistossa, jossa Matti Jeskanen kävi kolmena vuotena opettamassa suomea.
- Koulutus käynnistyi syksyllä 1995. Nykyisin opistossa on Petroskoin yliopistosta valmistunut tverinkarjalainen opettaja, joka opettaa sekä karjalaa että suomea. Syksyllä opiskelunsa siellä aloittaa yli 20 opiskelijaa. Heistä valmistuu sekä luokanopettajia että lastentarhanopettajia.
Kouluopetus ei enää riitä
Tverinkarjalaisilla on oma lehti, kerran kuussa ilmestyvä Karielan Sana, jonka vuoden 1998 numerot ovat luettavissa myös Internetissä. Paikallisradiossa lähetään kerran kuussa Tverskaja Karelia -ohjelmaa. Se on enimmäkseen venäjänkielinen, koska karjalankielistä toimittajaa radiossa ei ole. Televisiossa nähdään kolmen kuukauden välein Oma Randa -niminen lähetys. Tverinkarjalaisissa kylissä toimii toistakymmentä folklorekuoroa.
Armas Sana -lukukirja on käytössä Tverin alueen karjalaiskouluissa.
Tverinkarjalaiset saivat oman aapisen, Bukvarin vuonna 1992. Sitä seurasi Armas Sana -niminen lukukirja kaksi vuotta sitten. Matti Jeskasen mukaan karjalaisuutta elvytetään nyt vuosikymmenten hiljaiselon jälkeen innokkaasti.
-Tilanne ei ole ongelmaton. Karjalankielinen kouluopetus ei yksin riitä, vaan myös kodeissa olisi ryhdyttävä uudelleen puhumaan karjalaa. Nyt tähän on paremmat edellytykset, kun vanhemmat eivät enää pelkää tai arastele karjalan puhumista kuten vielä 1980-luvulla.
-Tverinkarjalaisten omanarvontunto on selvästi noussut, kun he ovat nähneet, miten suomalaiset ovat olleet tverinkarjalaisuudesta aidosti kiinnostuneita ja ovat myös arvostaneet karjalaisuutta. Suuri ansio tästä lankeaa Pertti ja Helmi Virtarannalle, joiden asennoituminen oli arvostavaa eikä ylhäältä päin katsomista, kuten suomalaiset monasti suhtautuvat sukukansoihin.
Vuonna 1990 perustettu Tverinkarjalaisten kulttuuriseura on muuttunut Tverinkarjalaisten kulttuuriautonomia -nimiseksi yhdistykseksi, jolla on virallinen asema.
-Yhdistyksellä on oikeus tehdä aloitteita viranomaisille, joiden on myös ne pakko käsitellä. Kulttuuriautonomioilla on myös alueidensa budjeteissa oma momenttinsa. Esimerkiksi Tverinkarjalaisten kulttuuriautonomian puheenjohtaja saa palkkansa oblastin budjetista, Jeskanen sanoo.