Eino Leinon muistotaulu Roomassa.
Rooman läpi virtaavan Tiberjoen varrella sijaitsevan Sacro Cuore -kirkon eli Pyhän Sydämen kirkon vieressä on rakennus, jossa vuosisadan vaihteen tienoilla sijaitsi pensionaatti.
Rakennuksen Tiberin eli italiaksi Teveren puoleisella seinällä on muistolaatta, jossa on italiankielinen teksti: Tässä talossa vuosina 1908-1909 suuri suomalainen runoilija Eino Leino käänsi Jumalaista näytelmää Rooman universaalisuuden innoittamalla rakkaudella. Laatan ripustutti Rooman senaatti ja kansa 1971.
Eino Leino oli runoilija, kirjailija, toimittaja, kriitikko ja kääntäjä. Hän oli etevä latinisti, joka ihaili Roomaa yli kaiken.
Klassisen Rooman kauneus teki Eino Leinoon syvän vaikutuksen. Kuva Ponto Sant'Angelolta eli Pyhän Enkelin sillalta.
-Mikä ylpeys siinä sanassa, mikä mahtavuus, voima ja voitonvarmuus, hän kirjoitti.
Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa suoritettu latinan pro exercitio jäi kuitenkin Eino Leinon ainoaksi yliopistolliseksi suoritukseksi.
Vuonna 1908 Leino matkusti apurahan turvin Kööpenhaminan, Berliinin, Dresdenin ja Münchenin kautta Roomaan. Matkan tarkoituksena oli tutustua Italian kieleen ja kulttuuriin italiankielisen kirjallisuuden yhden perusteoksen, Dante Alighierin (1265-1321) Divina Commedian suomentamista varten.
Pitkillä kävelyretkillä Rooman nähtävyyksille, puistoihin ja kukkuloille Leino ammensi Rooman henkeä, jota hän välitti lehtikirjoituksissaan Turun Sanomille, Tampereen Sanomille ja Viipurissa ilmestyneelle Karjalan Lehdelle.
Lähes puoli vuotta kestäneellä ulkomaanmatkalla oli mukana myös aikansa tabuja rikkonut runoilija, kirjailija, suomentaja ja opettaja L. Onerva, oikealta nimeltään Hilja Onerva Lehtinen, sittemmin Madetoja. Hän oli Eino Leinon pitkäaikainen ystävä ja suuri rakkaus, vaikka he eivät koskaan avioituneetkaan.
Rooma, mikä ylpeys siinä sanassa, Eino Leino kirjoitti.
Orjasta täysin vapaaksi
Eino Leino palasi kotimaahan huhtikuussa 1909. Samana vuonna hän alkoi suomentaa Jumalaista näytelmää. Danten "Helvetti" ilmestyi suomeksi jouluksi 1912. Seuraavaksi jouluksi ilmestyi "Kiirastuli" ja sitä seuraavaksi jouluksi "Paratiisi".
Pitkän ulkomaanmatkan satoa oli myös neliosainen Orja-romaanisarja, jonka tapahtumapaikkoja olivat Helsingin lisäksi Kööpenhamina, Berliini, Pariisi ja Rooma. Työn orja ilmestyi vuonna 1910, Rahan orja vuonna 1911 sekä Naisen orja ja Onnen orja vuonna 1912. Romaanien keskushenkilö on Johannes Tamminen eli Leino itse.
Romaanisarja heijastelee aikansa todellisuutta ja aateilmastoa. Onnen orjassa ollaan Roomassa, jossa Johannes Tamminen puhuttelee ikuisen kaupungin henkeä. Roomassa suuri runoilija saattoi olla täysin vapaa.