Zelenogorskin lähellä sijaitseva hotelli Gelios on tyylikkäästi kunnostettu.
Kun kannaksen rantatietä ajetaan Viipurin suunnasta kohti Terijokea, Vammelsuun, nykyisen Serovon paikkeilla tie paranee olennaisesti. Vastaan alkaa tulla hyväkuntoisia keltaisia linja-autoja. Asutusta on enemmän, siellä täällä näkyy massiivisia hotellirumiluksia.
Terijoella ollaan jo Pietarissa. Suurin osa entisestä Terijoen pitäjästä kuuluu Kurortin, Kylpylöiden piiriin, joka on yksi 16 Pietarin hallintopiiristä.
Kun tajuaa, että ollaankin jo Pietarin esikaupunkialueella, tajuaa myös sen, että Terijoki on ikuisesti menetetty. Pietaria tuskin lähdetään pilkkomaan, mikäli Venäjä ryhtyy tosissaan palauttamaan Suomen Neuvostoliitolle luovuttamaa Karjalaa.
Terijoki syöpyi 1920- ja 1930-luvuilla suomalaisten mieliin Suomen Rivierana. Se oli Suomen suosituin kesänviettopaikka, joka tunnettiin pitsihuviloistaan, suotuisasta ilmastostaan, rehevästä luonnostaan ja kymmeniä kilometrejä pitkästä hiekkarannastaan.
Pietarin parempi väki löysi Terijoen, kun Riihimäen ja Pietarin välinen rautatie valmistui vuonna 1870. Vilkkaimpina kesinä Terijoella arvioidaan käyneen jopa 140 000 pietarilaista kesävierasta. Terijoen ja Pietarin väliä kulki 40 junavuoroa vuorokaudessa.
Turismipalvelut ja vilkas huviloiden rakentaminen toivat vaurautta Terijoelle, joka erkani Kivennavasta omaksi kunnakseen vuonna 1910.
Terijoen ensimmäinen kukoistuskausi päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, Venäjän vallankumoukseen ja Suomen itsenäistymiseen: Raja itään sulkeutui.
Tuhannet pitsihuvilat jäivät tyhjilleen. Valtion ulkomaisen omaisuuden hoitokunta antoi kunnille luvan myydä huutokaupalla huvilat, joiden omistajista ei viiteen vuoteen kuultu mitään. Noin 2 000 huvilaa siirrettiin muualle Suomeen.
Suomenlahti on yhtä häikäisevä kuin ennenkin.
Kulttuuriväki löysi paratiisin
Suomen ajalla kirjailijat, säveltäjät, muusikot, kuva- ja näyttämötaitelijat löysivät Terijoen. Suomenruotsalaisten ja myös ruotsalaisten kirjailijoiden pyhiinvaelluskohde oli kirjailija Tito Collianderin ja hänen taitelijavaimonsa Ino Collianderin kesähuvila Villa Golicke Kuokkalassa. Lähellä Villa Golickea oli myös Penaatit, Penaty, ukrainalaissyntyisen taidemaalari Ilja Repinin (1844-1930) huvila, jossa realismin mestari Ilja Repin asui elämänsä viimeiset 30 vuotta.
Villa Golicke ja Penaty ovat edelleenkin jäljellä Repinossa Pietariin johtavan rantatien Primorskoje Shossen varrella.
Terijoen kirkonkylän ja Kuokkalan välissä oli Kellomäki, nykyinen Komarovo. Neuvostoaikana siellä viettivät kesiään muun muassa säveltäjä Dmitri Shostakovitsh ja runoilija Anna Ahmatova. Hänen kesämökkinsä on yhä jäljellä ja hänet on haudattu Komarovon hautausmaalle.
Komarovon hiekkarannalla leningradilainen, Yhdysvaltoihin emigroitunut Nobel-palkittu runoilija Joseph Brodsky katseli kohti kaukana siintävää vapaata Ruotsia. Juhlaillallisilla Tukholmassa vuonna 1989 hän muisteli Kellomäkeä, ei Komarovoa. Yksi Brodskyn runoista on nimeltään Kellomäki.
Zelenogorsk on 13 500 asukkaan pikkukaupunki.
Neljä uskontoa ja 28 kieltä
Terijoki oli kansainvälinen. Siellä puhuttiin 28 kieltä. Kunnan noin 8 000 asukasta kymmenen prosenttia oli syntyperältään venäläisiä tai muita ulkomaalaisia.
Terijoella oli luterilainen, ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko sekä moskeija. Talvisodassa vaurioitunutta ortodoksista kirkkoa pidettiin Pohjoismaiden kauneimpana ortodoksikirkkona. Vuonna 1908 valmistunut luterilainen kirkko häpäistiin ateistisessa Neuvostoliitossa tekemällä siitä Pobeda-niminen elokuvateatteri. Vuonna 1998 se palautettiin Inkerin luterilaiselle kirkolle.
Hämeenlinnalaissyntyinen kirjailija Kyösti Larsson, Larin Kyösti kehui Terijoen kirkonkylän keskustaa, Keskikylää "kauppalantasoiseksi". Sen pääkatu Viertotie oli kestopäällystetty, sillä oli jalkakäytävät ja katuvalaistus.
Terijoen hiekoilta kummasteltiin Kronstadtista kuuluvaa tykkien jylinää. Sieltä nähtiin myös Siestarjoen, Sestrotretskin kasino, joka alunperin oli rakennuttu kirkoksi.
Turistit kävivät ihmettelemässä Rajajoen komeaa asemaa, josta rautatie jatkui pelottavaan itään. Rakennus tuhoutui talvisodassa eikä siitä ole enää mitään jäljellä.
Talvisodan ensimmäisinä päivinä Terijoen upseerikasinolla kokoontui Suomen kansantasavallan hallitus Otto-Ville Kuusinen johdolla. Rakennus on yhä jäljellä, mutta se on erittäin huonossa kunnossa.
Neuvostoajalla rakennettu Zelenogorskin asema on pikkukaupungin asemaksi massiivinen.
Pietarin nukkumalähiö
Terijoen kirkonkylä on nykyisin Zelenogorsk, Vihreäkylä, joka on 13 500 asukkaan kaupunki.
-Katujen vanha linjaus on säilynyt, Jossakin on pystyssä vallankumousta edeltäneitä huviloita ja suomalaisten rakentamia taloja. Vielä laskevat rantaan jo nimensä menettäneet purot, joissa aikoinaan suomalaiset pojannulikat pyytivät käsin lohia. Vielä on kaunis näkymä Suomenlahdelle, rantahonkineen, zelenogorskilainen Vladimir S. Kotliar kirjoittaa internetissä. Hän kuvaa kotikaupunkiaan Pietarin huvila-, kylpylä- ja nukkumalähiöksi.
Terijoki muistuttaa Latvian Jurmalaa. Samoista lähtökohdista Jurmala on jo ponnistanut kukoistukseen, mutta Terijoki odottaa yhä uutta tulemistaan.
Entinen Pansionat Leningradets on kunnostettu tyylikkääksi Gelios-nimiseksi hotelliksi. Rantatien varrella näkyy komeita, korkean aidan ympäröimiä uusrikkaiden omakotitaloja. Pieniä viihtyisiä ravintoloita on siellä täällä, mutta sisävessaa ei niissä monessakaan ole.