Torbjørn Pedersen lähti neljäksi vuodeksi maailman ääriin Huippuvuorille.
Moni luulee, ettei arktisesta tyhjyydestä ole mitään kirjoitettavaa. Näin ei kuitenkaan ole. Huippuvuorilla töitä riittää kaikilla journalismin osa-alueilla suurpolitiikasta turismiin, säähän, suuriin pelastusoperaatioihin, jääkarhuihin ja hyvinkin pieniin paikallisiin asioihin.
Näin sanoo maailman pohjoisimman sanomalehden, Huippuvuorten hallinnollisessa keskuksessa Longyearbyenissä ilmestyvän Svalbardpostenin nuori päätoimittaja Torbjørn Pedersen.
Svalbardposten on perustettu vuonna 1948. Lehti ilmestyy kerran viikossa perjantaisin päätoimittajan, toimittajan, ilmoitusten hankkijan ja toimituksen sihteerin voimin.
-Lehdellä on hienot perinteet. Se on nimetty useampaan kertaan Norjan parhaaksi paikallislehdeksi, viime keväänä lehden ohjaimiin istunut Pedersen sanoo.
Pedersen on opiskellut valtio-oppia Tromssan ja Oslon yliopistoissa. Maisterin paperit hän sai yhdysvaltalaisesta Johns Hopkinsin yliopistosta pääaineenaan kansainväliset suhteet. Edessä oli loistava tulevaisuus, mutta mikä sai nuoren miehen lähtemään päätoimittajaksi maailman ääriin?
-Täällä odotti ihanteellinen työpaikka ja haastava työ. Toimitustekniikka on samanlainen kuin missä tahansa norjalaislehdessä. Kun lehti ilmestyy kerran viikossa, työpaine ei ehkä ole täällä aivan niin kova kuin muualla.
Pedersen on kotoisin napapiiriltä Mo i Ranasta. Pohjoisnorjalaisena hän otaksuu sopeutumisen Arktiksen olosuhteisiin olleen helpompaa kuin esimerkiksi Oslosta tulleilla.
-Pohjoisnorjalaisille huono sää on tuttu asia. Pohjoisessa ollaan enemmän luontoihmisiä. Pohjois-Norjan kaamosta ei voi kuitenkaan verrata siihen pimeyteen, mikä täällä vallitsee sydäntalvella.
Longyearbyenissä totaalinen pimeys vallitsee marraskuun 14. päivästä 29:een tammikuuta. Vastaavasti aurinko on horisontin yläpuolella ympäri vuorokauden huhtikuun 20. päivästä 23:een elokuuta.
Neljäksi vuodeksi
Longyearbyenin miesvoittoisesta kaivosyhdyskunnasta on kehittynyt nykyaikainen perheyhteiskunta, jonne Torbjørn Pedersenin mukaan oli helppo tulla. Mukana seurasi tyttöystävä.
-Täällä on hyvä elää. Elämä on sosiaalista, ankaran luonnon keskellä ihmiset pitävät huolta toisistaan. Tekemisestäkään ei ole puutetta. Sisätiloissa voi harrastaa kaikenlaista uimisesta squashiin ja vaikkapa seinäkiipeilyyn.
Svalbardposten ilmestyy kerran viikossa perjantaisin
Pedersenillä on Svalbadpostenin kanssa neljän vuoden sopimus. Sen jälkeen on lähdettävä, vaihtoehtoja ei ole.
Svalbardposten kertoo ainoastaan paikallisista asioista.
-Emme kirjoita mitään jalkapallon MM-kisoista tai Spice Girlseistä, elleivät he satu vierailemaan Huippuvuorilla. Lehden ilmestymistä odotetaan aina yhtä innolla. Lehti on tärkeä instituutio täkäläisille ihmisille.
Arktinen syke ei sammu
Svaldbardpostenin levikki on ällistyttävät 3 000 kappaletta, kun muistaa, että Huippuvuorilla on norjalaisia vain noin 1 500. Longyearbyenissä lehti menee 700 talouteen.
-Tilaajien enemmistö on Manner-Norjassa. He ovat joko kiinnostuneita Huippuvuorista tai ovat olleet täällä käymässä tai töissä. Arktinen syke ei hevin sammu, Torbjørn Pedersen sanoo.
Svalbardpostenin tulot koostuvat tilausmaksuista sekä julkisen hallinnon ja paikallisten yrittäjien, muun muassa kauppojen, hotellien, ravintoloiden ja matkanjärjestäjien ilmoituksista.
-Tärkeä asia on pienille lehdille suunnattu lehdistötuki, jota ilman tuskin tulisimme toimeen. Samanlainen on pienten lehtien tilanne kaikkialla Norjassa, Pedersen sanoo.
Juhannusviikolla päätoimittaja Torbjørn Pedersen tarkeni Longyerabyenissä paitahihasillaan.
Kiistelty kivihiili
Torbjørn Pedersen arvioi, että kansainvälisen politiikan opinnoista on ollut hyötyä Huippuvuorilla. Vuonna 1925 voimaan astuneen Svalbard-sopimuksen mukaan arktinen saariryhmä kuuluu Norjalle, mutta 42 sopimuksen ratifioineella maalla, muun muassa Suomella, on oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa ja tutkimusta Huippuvuorilla. Norjalaisten lisäksi Huippuvuorilla asuu pysyvästi Barentsburgin kaivosyhteiskunnassa noin 900 venäläistä ja ukrainalaista.
-Huippuvuoret on hyvin erikoinen paikka. Kiistelty kivihiilen louhiminen on ollut ja tulee oleman pääasiallisin peruste norjalaisten ja venäläisten läsnäololle Huippuvuorilla. Maailman mitassa kivihiili on edelleen tärkeä energialähde. Paikallisen lehden tehtävänä täällä on tuoda esille ennen kaikkea kaivostoiminnan vaikutuksia Arktiksen herkkään luontoon, ei kyseenalaistaa koko kivihiilibisnestä.
-Norjalle Huippuvuorten norjalaisuus on tärkeä asia. Päätoimittajana en ole kuitenkaan pönkittämässä Norjan suvereniteettia. Olen tullut tänne siksi, että täällä on mielenkiintoista elää ja työskennellä.
Svalbardpostenin päätoimittajan etuihin kuuluvat asunto, auto ja moottorikelkka. Huippuvuorilla ei kerätä norjalaista arvonlisäveroa eikä muitakaan norjalaisia valtionveroja. Tulovero Huippuvuorilla on alhaisempi kuin muualla Norjassa.
Oletko rikas, kun päätoimittajapestisi aikanaan päättyy?
-Periaatteessa kyllä, jos elää oikein säästeliäästi. Longyerbyenissä on kuitenkin hienoja ravintoloita ja muita paikkoja, joissa rahaa voi helposti tuhlata, Pedersen sanoo.