Huippuvuorten norjalainen kivihiili tuottaa vihdoin voittoa

Sveagruva Jorma Virtanen 20.6. 2002

Svea Nordin työntekijät ovat tyytyväistä joukkoa. Työolosuhteet kaivoksessa ovat hyvät eikä palkassakaan ole valittamista.

Svea Nordin työntekijät ovat tyytyväistä joukkoa. Työolosuhteet kaivoksessa ovat hyvät eikä palkassakaan ole valittamista.

Kivihiiltä on louhittu Huippuvuorilla vuodesta 1916 lähtien, mutta milloinkaan se ei ole ollut kannattavaa.

Huippuvuorten pääsaarella Spitsbergenillä eli Länsimaalla sijaitseva Svea Nord on maailman nykyaikaisimpia kaivoksia. Norjan parlamentti Stortinget antoi sille vuoden 2001 lopulla pysyvän toimiluvan ja myönsi valtion omistamalle Store Norske -konsernille tukea ja lainaa 150 miljoonaa kruuna (20,4 miljoonaa euroa). Kaikkiaan Store Norske on investoinut Svea Nordiin 655 miljoonaa kruunua (89,1 miljoonaa euroa).

Tuotantojohtaja Per Ole Morkenin mukaan odotukset ovat korkealla. Tämän vuoden kokonaistuotannoksi arvioidaan vajaat kaksi miljoonaa tonnia kivihiiltä, mikä riittää tekemään kivihiilen louhinnasta kannattavaa.

Boret-vuoren sisällä kivihiiltä arvioidaan olevan noin 41 miljoona tonnia. Louhittavaa riittää yli 20 vuodeksi.

Sveagruvassa ei ole pysyvää asutusta. Työntekijöiden kodit ovat Longyearbyenissä.

Sveagruvassa ei ole pysyvää asutusta. Työntekijöiden kodit ovat Longyearbyenissä.

Läsnäolon perusta

Kivihiili on ollut ja on tulevaisuudessakin pääasiallisin peruste norjalaisten ja venäläisten läsnäololle Huippuvuorilla. Norjalaiset louhivat kivihiiltä, koska venäläisetkin sitä tekevät. Ja päinvastoin.

Vuonna 1920 solmitun Svalbard-sopimuksen mukaan Huippuvuoret kuuluu Norjalle, mutta 42 sopimuksen ratifioineella maalla, muun muassa Suomella, on oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa näillä arktisilla saarilla.

Huippuvuorilla on toimintaa tätä nykyä kolmessa kaivoksessa: Svea Nordin lisäksi Gruve 7:ssä Longyearbyenin lähellä sekä venäläisten Barentsburgissa.

Svea Nordin kaivoksesta kivihiili kuljetetaan raskailla kuorma-autoilla 12 kilometrin päähän Kapp Amsterdamin satamaan. Sieltä kivihiilen matka jatkuu kesäkuukausina Hollannin Rotterdamin sataman kautta lähinnä EU:n markkinoille.

Norjalaisten ympäristönsuojelujärjestöjen mielestä Norja toimii Kioton ilmastosopimuksen päämäärien vastaisesti tukemalla kivihiilen louhintaa Huippuvuorilla. Nykytietämyksen mukaan kivihiilen päästöt ovat suurin syyllinen kasvihuoneilmiöön ja ilmaston lämpenemiseen.

Järjestöt ovat huolissaan myös Svea Nordin vaikutuksista arktiseen luontoon. Kaivokselle vievä tie on osittain rakennettu jäätikön päälle.

Store Norsken edustajat muistuttivat kuitenkin Sveassa vierailleelle pohjoismaiselle toimittajaryhmälle kivihiilen olevan edelleen merkittävä energialähde, jolla riittää kysyntää maailmanmarkkinoilla. Samoin he korostivat Huippuvuorten kivihiilen puhtautta ja energiatehokkuutta.

Sveagruvaan ei ole maantietä. Longyerbyeniin lennetään 16-paikkaisella pienkoneella.

Sveagruvaan ei ole maantietä. Longyerbyeniin lennetään 16-paikkaisella pienkoneella.

Maantie jäi rakentamatta

Store Norsken palveluksessa on noin 240 työntekijää, jotka asuvat perheineen Longyearbyenissä. Sveagruvassa työskennellään kolme viikkoa, jonka jälkeen seuraa kahden viikon vapaa Longyearbyenissä. Näiden kahden paikkakunnan välillä 16-paikkaiset pienkoneet kuljettavat kuukaudessa noin 1 500 matkustajaa. Talvella kuljetaan myös moottorikelkoilla.

Sveagruva sijaitsee Van Mijenfjorden-vuonon pohjukassa noin 60 kilometriä etelään Longyearbyenistä. Maantien rakentamisesta Longyearbyenin ja Sveagruvan välille on olemassa valmiit suunnitelmat, mutta niistä luovuttiin ympäristösyistä.

Kaivostyöntekijöiden oloissa Sveagruvassa ei ole valittamista. Huippuvuorille on tultu ansaitsemaan rahaa. Huippuvuoret on verovapaata aluetta ja tulovero on alhaisempi kuin muualla Norjassa.

Jotkut tulevat Huippuvuorille lyhyeksi aikaa. Toiset taas viihtyvät vuosikymmeniä. Eläkepäiviä viettämään ei Huippuvuorille kuitenkaan jäädä.

Sveagruva on saanut nimensä ruotsalaisilta, jotka käynnistävät kaivostoiminnan vuonna 1917. Kivihiilen louhiminen kuitenkin loppui vuoden 1925 tulipalon jälkeen. Vuonna 1934 ruotsalaiset myivät kaivosoikeudet norjalaisille.

http://www.snsk.no/