Suomen ja EU:n liput Tampereen Hämeensillalla Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta 2006.
Eurooppa-päivää vietetään kaikissa EU-maissa 9. toukokuuta. Päivän viettämisestä päättivät EU:n edeltäjän, Euroopan yhteisöjen (EY) jäsenmaiden johtajat huippukokouksessaan Milanossa kesäkuussa 1985.
Suomessa Eurooppa-päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1995 eli samana vuonna kuin Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin. Vuodesta 2003 päivä on merkitty kalentereihin, mutta virallinen tai vakiintunut liputuspäivä se ei ole.
Eurooppa-päivänä muistetaan Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin Pariisissa 9. toukokuuta 1950 esittämää julistusta, jossa ehdotettiin entisten vihollisten, Ranskan ja Saksan hiili- ja terästuotannon asettamista yhteisen korkean viranomaisen alaisuuteen. Myös muille Euroopan maille annettiin mahdollisuus liittyä perustettavaan järjestöön.
Tiedotustilaisuudessa Ranskan ulkoministeriön Salon de l'Horloge -salissa puhunut Schuman totesi näin saavutettavan yhteisvastuullisuuden merkitsevän sitä, että sota Ranskan ja Saksan välillä ei olisi enää mahdollista.
Schumanin julistus syntyi ranskalaisen ekonomistin ja Ranskan taloudellisen suunnitteluviraston johtajan Jean Monnet'n aloitteesta. Hänet valittiin sittemmin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) johtavan elimen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.
Lontoossa oli 5. toukokuuta 1949 perustettu Euroopan neuvosto, jonka kotipaikaksi tuli Ranskan Strasbourg. Tämän demokratiaa ja kansalaisvapauksia edistävän eurooppalaisten valtioiden parlamentaarisen yhteistyöelimen perustamiseen johtaneet neuvottelut käynnistyivät toukokuussa 1948 järjestetystä Haagin konferenssista.
Haagissa oli mukana monia Euroopan yhteisöjen tulevista perustajaisistä: Jean Monnet, Italian myöhempi pääministeri Alciedo de Gaspari, Belgian ulkoministeri Paul-Henri Spaak, Euroopan federalistisen liikkeen perustajiin kuulunut italialainen Altiero Spinelli sekä Euroopan talousyhteisön (EEC) komission ensimmäinen puheenjohtaja, saksalainen Walter Hallstein. Mukana olivat myös Britannian sodanaikainen pääministeri Winston Churchill, joka ehdotti Zürichissä 19. syyskuuta 1946, että Ranskan tehtävänä oli johdattaa tuolloin vielä miehitetty Saksa Euroopan Yhdysvaltoihin sekä Länsi-Saksan tuleva liittokansleri Konrad Adenauer.
Euroopan yhteisöjen perustajaisät ovat esillä Euroopan parlamentissa Ranskan Strasbourgissa. Kuvassa Alberto Spinelli (1907-1986). Parlamentti hyväksyi hänen esittämänsä sopimusluonnoksen Euroopan unionista helmikuussa 1984.
Kuusi perustajamaata
Schumanin julistus johti Ranskan ja Saksan liittotasavallan yhteiseen aloitteeseen, joka huipentui Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamiseen 18. huhtikuuta 1951. Pariisin sopimus astui voimaan 23. heinäkuuta seuraavana vuonna.
Hiili- ja teräsyhteisössä oli mukana kuusi maata: Ranska, Saksan liittotasavalta, Belgia, Hollanti, Luxemburg ja Italia. Näiden maiden ulkoministerit päättivät Italian Messinassa heinäkuun alussa 1955 yhteismarkkinoiden luomisesta. Belgian ulkoministerin Paul-Henri Spaakin johdolla laaditun raportin pohjalta käydyt neuvottelut johtivat Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamiseen 25. maaliskuuta 1957. Rooman sopimukset astuivat voimaan seuraavan vuoden alussa.
Roomassa sovittiin myös yhteisöjen toimielimistä, jotka olivat komissio, neuvosto, parlamentaarinen yleiskokous sekä tuomioistuin. Brysselissä 8. huhtikuuta 1965 allekirjoitetulla ja 1. heinäkuuta 1967 voimaanastuneella sulautumissopimuksella EHTY, EEC ja Euratom saivat yhteisen komission ja neuvoston.
Parlamentaarisesta yleiskokouksesta tuli Euroopan parlamentti, kun Luxemburgissa helmikuussa 1986 allekirjoitettu Yhtenäisasiakirja astui voimaan 1. heinäkuuta 1987. Parlamenttivaalit EY:n jäsenmaissa järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979. Sitä ennen europarlamentaarikot olivat kansallisten parlamenttien valitsemia.
Kolme pilaria
Helmikuun 7. päivänä 1992 allekirjoitetulla ja 1. marraskuuta seuraavana vuonna voimaan astuneella Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan unioni (EU). Yhden sen kolmesta pilarista muodostivat perinteiset kolme yhteisöä, joista Euroopan talousyhteisön nimi muutettiin Euroopan yhteisöksi. Euroopan yhteisöjen komissiosta tuli Euroopan komissio.
EU:n kaksi muuta pilaria koostuvat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä yhteistyöstä oikeus- ja sisäasioissa. Kummassakin pilarissa kyse oli hallitusten välisestä yhteistyöstä, jossa asioista päätetään yksimielisesti.
Maastrichtissa sovittiin myös Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) perustamisesta. Yhteinen raha, euro on nykyisin käytössä 12 EU:n jäsenmaassa.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo päättyi 23. heinäkuuta 2002. Sopimuksen voimassaoloaika oli 50 vuotta.