Syvästi loukkaavaa

Tampere Jorma Virtanen 21.1.2007

Lihavatkin osaavat lasketella vaativissa rinteissä. Kuva Ruotsin Idrestä.

Lihavatkin osaavat lasketella vaativissa rinteissä. Kuva Ruotsin Idrestä.

Helsingin Sanomien taloussivulla 20. tammikuuta julkaistu juttu "Läskin hoito käy Suomelle kalliiksi" loukkaa syvästi meitä lihavia. Erityisen loukkaavia ovat väitteet siitä, että työt työpaikalla jäävät tekemättä, kun lihava ihmisen sairastaa, ja että myös töissä ollessaan lihava ihminen saa usein aikaan vähemmän. Jutun väitteet loukkaavat erityisesti niitä kaltaisiani lihavia, jotka kohta kolme vuosikymmentä ovat tehneet ahkerasti töitä ja saaneet paljon aikaan sekä olleet terveitä koko työuransa satunnaisia flunssia lukuunottamatta.

Helsingin Sanomat on käynnistänyt läskikapinan terveiden elämäntapojen puolesta. Tämä on kannatettava asia, mutta lehden lähestymistapa on kyseenalainen. Otsikon läski loukkaa, sillä tuskin kukaan haluaa olla ehdoin tahdoin lihava.

Läskikapinan lähtökohta on, että lihavuus on ihmisen omaa syytä.

Lihava ihminen voi olla normaali- tai hyväkuntoinen. Lihavatkin pyöräilevät, harrastavat rullaluistelua, käyvät laskettelemassa ja kuntosalilla polkemassa spinnnigiä. Kilot vain eivät vähene. Me lapsesta asti lihavat voimme laihtua, mutta tämä edellyttää suuria kieltäytymisiä ja äärimmäistä paneutumista asiaan.

Kokemuksesta tiedän, miten rankkaa laihduttaminen voi olla. Ensimmäisellä kerralla lähti 40 kiloa vajaassa vuodessa ja toisella kerralla 20 kiloa noin puolessa vuodessa. Laihduttaminen merkitsi jatkuvaa nälässäoloa puolenpäivän jälkeen sekä lähes jokapäiväistä liikuntaa vähintään parin tunnin ajan. Ei mitään sauvakävelyä, vaan pitkää tasaista hölkkää voimien rajoille saakka. Palkitsevaa kärsimyksessä oli se, että kilojen vähentyessä tuli himo ahnehtia lisää kärsimystä.

Tahdon riemuvoitto

Laihduttamisessa onnistuminen on joka kerta tahdon riemuvoitto, mutta aina tulee seinä vastaan. Liikunta alkaa tuntua vastenmieliseltä ja ihminen haluaa viettää normaalia elämää. Väistämätön lihominen on salakavalaa, mutta armeliasta, sillä sitä ei juuri huomaa muusta kuin housuissa vyötärön kohdalla.

Olen ollut samanlainen ihminen lihavana ja normaalipainoisena. Kun olin normaalipainoinen, en tuntenut itseäni yhtään virkeämmäksi tai paremmin toimivaksi kuin lihavanakaan. Ihminen on sellainen kuin miksi hänet on luotu.

Lihavien syyllistämisessä Helsingin Sanomat on vaarallisella tiellä. Mielestäni läskikapinassa hyvästä tarkoituksesta huolimatta on kyse terveysfasismista, joka voi lisätä lihavien syrjintää yhteiskunnassa. Työnantajat eivät enää palkkaa lihavia, vaikka he olisivat kuinka päteviä. Pahimmassa tapauksessa lihavat eivät uskalla sairastaa vaan tulevat sairainakin töihin, vaikka heidän sairaudellaan ei olisi mitään tekemistä lihavuuden kanssa.