Hämeenlinnan vanhalle hautausmaalle on haudattu 56 saksalaissotilasta.
Punaisen Hämeenlinnan loppu koitti 26. huhtikuuta 1918, kun Saksan Itämeren divisioonan sotilaat työntyivät torille illansuussa puoli kuuden tienoilla. Lääninhallituksen ja raatihuoneen katoille nostettiin valkoinen lippu.
- Kaupunkilaisten riemu oli valtava ja vilpitön. Saksalaisia tervehdittiin taivaan lähettäminä pelastajia ja vapauttajina, Yrjö Koskimies kirjoittaa Hämeenlinnan kaupungin historiassaan.
Kenraalimajuri Rüdiger von der Goltzin johtama Itämeren divisioonaa oli noussut maihin Hangossa 3. huhtikuuta. Saksalaiset valtasivat Helsingin 14.-15. huhtikuuta ja jatkoivat etenemistä rautatien suunnassa kohti pohjoista. Riihimäki vallattiin 22. huhtikuuta.
Kolme päivää aikaisemmin saksalainen Osasto Brandenstein oli vallannut Lahden. Viroon sijoitetun Saksan 68. armeijakunnan joukoista kootun osaston ensimmäinen kuljetuserä oli noussut maihin Loviisassa 7. huhtikuuta. Osaston päätehtävä oli Pietariin johtavan rautatien katkaiseminen. Osastoa johti vapaaherra, eversti Otto von Brandenstein.
Riihimäeltä kenraalimajuri Wolfin komentama 95. reservijalkaväkiprikaati lähti 25. huhtikuuta kohti Hämeenlinnaa. Samana päivänä punakaarti aloitti vetäytymisensä Lempäälän rintamalta Valkeakoskelle ja sieltä edelleen Hauhon suuntaan. Turengin saksalaiset valtasivat aamulla 26. huhtikuuta.
Kärsimysten tie
Kärkijoukkona Hämeenlinnaan ehti vapaaherra, majuri L. von Brandensteinin komentama 3. kaartin ulaanirykmentti, jonka etenemistä Hämeenlinnan punaiset puolustajat yrittivät turhaan estää Hattelmalan harjun eteläpäässä. Samanaikaisesti rautatien suunnassa kohti Hämeenlinnaa eteni Saksilainen karabinieerirykmentti, jota komensi majuri Godert von Reden.
Noin kello kolme iltapäivällä saksalaisten tykistö alkoi moukaroida kaupunkia. Punaiset olivat tuolloin aloittaneet sekasortoisen pakomatkansa kohti itää. Sotahistorioitsija J. O. Hannulan sanoin se oli kärsimysten, kauhun ja kuoleman tie. Idänpäässä maantien varrella olleet talot paloivat. Hämeenlinnan läpi itään arvioidaan vaeltaneen jopa 25 000 punapakolaista läntisestä Suomesta.
Von Brandenstein määrättiin kaupungin komendantiksi. Hämeenlinnan asukkaille antamassaan julistuksessa hän kiitti saksalaissotilaiden saamasta hyvästä vastaanotosta, vakuutti saksalaisten tulleen Suomen hallituksen pyynnöstä avustamaan rauhan ja järjestyksen palauttamisessa sekä kehotti kaupunkilaisia pysymään rauhallisina.
Ensi töikseen saksalaiset kiirehtivät suuren kansajoukon saattamana Hämeen linnassa sijainneeseen lääninvankilaan, jossa valkoiset vangit kaikkien helpotukseksi löydettiin elossa.
- Kaupungin valtauksen jälkeen saksalaiset käyttäytyivät varsin asiallisesti ryhtymättä kostotoimiin kaupunkiin jääneitä aseettomia punaisia vastaan. Tilanne muuttui kuitenkin heti sen jälkeen, kun valkoisen armeijan osastoja alkoi saapua kaupunkiin, V. E. Saari kirjoittaa Hämeenlinnan Työväenyhdistyksen historiassaan.
Vapauden leijona muistuttaa kovista taisteluista Tuuloksen Syrjäntakana.
Painajainen Syrjäntakana
Valkoisen länsiarmeijan etujoukko - osasto Uudenmaan rakuunoita - saapui Hämeenlinnaan 27. huhtikuuta. Länsiarmeijan komentajan, kenraalimajuri Martin Wetzerin ja Ruotsalaista prikaatia komentaneen kenraali Harald Hjalmarssonin esikunnat jäivät lyhyeksi ajaksi Hämeenlinnaan.
Samana päivänä von Redenin komentama taisteluosasto lähti Hämeenlinnasta kohti Hauhoa ja Tuulosta. Tavoitteena oli estää punaisten vetäytyminen kohti Lahtea. Hauholla saksalainen polkupyöräkomppania ja Etelä-Pohjanmaan rykmentti eivät reilusti alivoimaisina kyenneet estämään punaisten etenemistä. Samoin kävi osaston pääjoukolle Tuulokseen Syrjäntakana 29. huhtikuuta.
Syrjäntaan taistelussa, jota kirjailija Väinö Linna kuvaa teoksessaan Täällä pohjantähden alla, punaiset saavuttivat viimeisen voittonsa 29. huhtikuuta. Syrjäntaan kylä paloi kokonaan.
- Mitään hyötyä punaisilla ei menestyksestään kuitenkaan ollut. Läpimurto Syrjäntakana johti heidät vain suurempaan mottiin Lahden luona ja pitkitti lopullista tappiota muutamalla päivällä, sisällissotaa Hämeessä 1918 selvittänyt Hämeenlinnan maakunta-arkiston entinen johtaja Seppo Myllyniemi kirjoittaa.
Hämeen Sanomat kertoi sankarien hautauksesta etusivullaan 2. toukokuuta.
Hautapaikka vaihtui
Hauhon ja Syrjäntaan taisteluissa von Redenin johtama osasto menetti 37 miestä, 41 haavoittui ja yksi katosi.
Syrjäntakana kaatuneet saksalaiset haudattiin Hämeenlinnan Tähtipuistoon 4. toukokuuta. Hauta ja sen muistomerkki siirrettiin marraskuussa vanhalle hautausmaalle, kun Tähtipuistosta tehtiin Sibeliuspuisto. Muistomerkissä on 56 nimeä. Siinä on suomeksi ja saksaksi sanat: Suomen vapauden puolesta kaatuneille saksalaille sotureille kiitollinen Hämeenlinna.
Hämeenlinnasta apuun lähetetystä majuri von Brandensteinin komentamasta osastosta kaatui 11 miestä ja 47 haavoittui. Kaatuneet haudattiin Tuuloksen Pannujärvelle. Heille pystytettiin nykyisen valtatie 10:n varrelle hautamuistomerkki kesäkuussa 1920.
Itämeren divisioonan vahvuus oli vajaat 10 000 miestä ja Osasto Brandensteinin noin 3 000 miestä. Noin kuukauden kestäneissä sotatoimissa Suomessa kaatui noin 400 saksalaissotilasta.
Saksa on kolme kertaa pelastanut Suomen itsenäisyyden. Ensimmäisen kerran näin tapahtui vuonna 1918, toisen kerran marraskuussa 1940, kun Saksan johtaja Adolf Hitler kieltäytyi antamasta Neuvostoliitolle vapaita käsiä Suomen suhteen ja kolmannen kerran kesällä 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys pysäytettiin Talissa ja Ihantalassa.
Kaatuneiden saksalaisten hauta Tuuloksen Pannujärvellä.
Kosto oli ankara
Hämeenlinnan sos. dem. kunnallisjärjestö empi muutamia päiviä SDP:n puoluetoimikunnan 26. tammikuuta päättämän aseellisen kapinan tielle lähtemistä. Kunnallisjärjestö taipui, kun myöhemmin Suinulan teurastajana tunnetun Tuomas Hyrskymurron johtama turkulaisten punakaartilaisten joukko venäläisen sotaväen tukemana laittoi Hämeenlinnan punaisen järjestyksen kouriin.
Syksyllä 1917 perustettu Hämeenlinnan suojeluskunta ei kyennyt minkäänlaisen vastarintaan. Noin 50 suojeluskuntalaisen onnistui päästä valkoisten puolelle. Suurin osa heistä osallistui Suomen vapauttamiseen virolaissyntyisen eversti Hans Kalmin johtaman pataljoonan riveissä.
Punaisten Kuhmoisten piruiksi ristimä Kalmin pataljoona raivasi tiensä Lahteen 20. huhtikuuta ja oli ensimmäinen suomalainen joukko-osasto, joka kohtasi Etelä-Suomessa operoineet saksalaiset. Sittemmin pataljoona toimi Lahden ja Hämeenlinnan sotavankileirien vartiointitehtävissä.
Valkoisten kosto oli ankara. Koskimiehen mukaan Hämeenlinnassa lienee ammuttu satoja, ehkä tuhansia punakaartilaisvankeja ilman tutkintaa ja laillista tuomiota, useinkin todistamattomien syytösten tai epäilysten perusteella.
Hämeenlinnan sotavankileirillä olot olivat mahdollisimman kurjat. Suurimmillaan leirillä oli 12 000 vankia, joista noin 3 500 arvioidaan kuolleen. Heidät haudattiin Ahvenistolle joukkohautoihin ilman minkäänlaisia seremonioita.
Tampereen hiippakunnan piispa Juha Pihkala siunasi vakaumuksensa puolesta kaatuneet Ahveniston yhteishaudalla 13. toukokuuta 2006.
Komendantti L. von Brandensteinin julistus Hämeenlinnan kaupungin asukkaille 27.4.1918
Kehoitus Hämeenlinnan kaupungin lainkuuliaisille kansalaisille.
Kehoitus
Hämeenlinnan kaupungin lainkuuliaisille kansalaisille.
Kaupunginkomendantti saa täten kehoittaa kaupungin asukkaita täydellä luottamuksella vastaanottamaan saksalaiset joukot. Ne ovat saapuneet Suomen laillisen hallituksen nimenomaisesta pyynnöstä palauttaakseen mahdollisimman nopeasti rauhan ja järjestyksen meillä ja siten pelastaakseen maamme ja kansamme taloudellisesta perikadosta. Minkäänlainen valloitushanke ei kuulu saksalaisten joukkojen ohjelmaan.
Komendantti saa edelleen saksalaisten joukkojen nimessä kiittää asukkaita erinomaisen ystävällisestä ja sydämellisestä vastaanotosta, joka on tullut niitten osaksi, ja vakuuttaa, ettei enää ole olemassa minkäänlaista vaaraa punakaartin taholta. Vaikkakin pienempiä taisteluita kaupungin läheisyydessä vielä sattuisi, niin tapahtuvat ne ainoastaan pienempien hajallaan olevien vihollisjoukkojen tuhoamiseksi. Minkäänlaista kaupungin pommitusta ei tarvitse lainkaan pelätä, jä älköönkä sentähden minkäänlaista rauhattomuutta syntykö.
Sotilaallisista syistä on kuitenkin lähimpinä päivinä välttämätöntä, että asukkaat pimeän tultua pysyttelevät sisällä huoneustoissaan; henkilöiden, joitten on toimiensa vuoksi pakko kulkea öiseen aikaan kaduilla, on sen vuoksi hankittava itselleen erityinen komendanttihallituksen antama todistus.
Saattaakseen mahdollisimman nopeasti kaiken vaarallisen ja epäluotettavan punasen kansanaineksen varman katsannon alle, on välttämätöntä antaa sotilaspatrullien lähipäivinä toimittaa tarkastuksia erinäisissä rakennuksissa ja huoneustoissa. Asukkaita kehoitetaan kaikella tavalla neuvoilla ja ilmoituksilla avustamaan näitä patrulleja toimessaan.
Kaikki asukkaitten aseet ovat viipymättä jätettävät Lääninhallituksen huoneustoon; myöhemmin jätetään nämät ynnä lupatodistus aseen kantamiseen luotettaville henkilöille (Valkoinen kaarti).
Punasen kaartin erikoiset ampuma- ja elintarvikevarastot ovat mahdollisimman nopeasti ilmoitettavat komendanttihallitukselle.
Hämeenlinnassa 27 p:nä huhtikuuta 1918.
Kaupungin Komendantti, vapaaherra
von Brandenstein.
Jorman maailman kiitos saksalaisille vapauttajille.
Hämeenlinna ei ollut enää kiitollinen
Kun Hämeenlinnan vapauttamisesta tuli kuluneeksi 90 vuotta 26. huhtikuuta, olisi luullut, että Hämeenlinna olisi muistanut saksalaisia vapauttajiaan. Merkkipäivän unohtivat kuitenkin niin Hämeenlinnan kaupunki, puolustusvoimat, isänmaalliset järjestöt kuin Hämeen Sanomatkin, jonka punaisen Hämeenlinnan johtajat ensi töikseen lakkauttivat.
Ainoastaan tamperelainen Jorman maailma -verkkojulkaisu laski kukat saksalaisten sotilaiden muistomerkille Vanhalla hautausmaalla.