Kantosiipialus Raketa lähdössä Kaunsista kohti Nidaa.
Liettuan toiseksi suurimman kaupungin ja ensimmäisen itsenäisyyden ajan pääkaupungin Kaunasin Vytauto-kadulla sijaitsevasta matkatoimistosta ostamme liput kantosiipialus Raketaan, joka veisi meidät seuraavana päivänä neljässä tunnissa Niemenjokea pitkin Kuurin kyntäällä sijaitsevaan Nidaan.
-Raketassa on kyllä tilaa, mutta aiotteko tulla todella samana päivänä takaisin. Nidahan on yksi Liettuan hienoimmista turistikohteista, virkailija kummastelee.
-Kyllä aiomme. Tiedän Nidan ja olemme käyneet siellä. Mutta huomenna haluamme nähdä edes vilaukselta Sovetskin.
-Sovetskin? Ei voi olla totta, virkailija tuntuu tuumaavan.
Seuraavan päivän aamuna olemme hyvissä ajoin Kaunasin jokisatamassa. Sovetskin näkeminen on tyssätä siihen, kun Raketa juuttuu pohjastaan joen rantahiekkaan. Monenmoisen yrityksen jälkeen alus saadaan syvemmille vesille.
Yhden pysähdyksen ja noin tunnin matkanteon jälkeen Niemenistä tulee Liettuan ja Venäjän rajajoki. Joen toisella puolella on Kaliningradin alue, joka vuoteen 1945 saakka oli Saksan Itä-Preussia.
Raketan takakannella joukko kotiseutumatkailijoilta vaikuttavia vanhempia saksalaisia kiikaroi innokkaasti Venäjän puoleista rantamaisemaa.
-Miltä tuntuu katsella rantaa, joka seitsemän vuosisadan ajan oli saksalaista, kysyn nuoremmalta saksalaiselta, joka osoittautuu Klausiksi, berliiniläiseksi oikeustieteen opiskelijaksi.
-Mutta siitähän on jo niin kauan aikaa, hän nykysaksalaisille tyypilliseen tapaan vähättelee kysymystäni.
Klaus oli tullut Finnjetillä Rostockista Tallinnaan. Riian ja Vilnan kautta matka oli jatkunut Kaunasiin ja Nidassa vietetyn muutaman päivän jälkeen edessä olisi kotimatka Klaipedasta laivalla Saksan Mukdeniin.
Baltian pääkaupungeista Klaus kehuu eniten Tallinnaa. Suomalaisten mielestä balttilaiset kielet - lätti ja liettua - kuulostavat käsittämättömältä "mongerrukselta", mutta Klausin mukaan tilanne on päinvastainen. Saksalaisen korvissa Baltian indo-eurooppalaiset kielet tuntuvat tutummilta kuin suomalais-ugrilainen "mongerrus".
-Kauanko aiotte olla Nidassa, Klaus kyselee.
-Yhden tunnin.
-Yhden tunnin?
Kerron Klausille saman kuin kaunasilaiselle matkatoimistovirkailijalle.
-Kun nyt olemme Memeljoella, haluamme nähdä edes vilaukselta Tilsitin.
-Tosiaan, Tilsithän on näillä main. Sitä vain ei ole tullut ajatelleeksi.
Kuuluisaa Luisenbrückeä pitkin pääsee Liettuasta Sovetskiin.
Salainen sopimus
Niemen, liettuaksi Nemunas, saksaksi Memel, venäjäksi Nemas virtaa rauhallisesti halki pöhekköisen niitty- ja peltomaiseman kohti Kuurinhaffia, merkillistä luonnonoikkua, jonka kapea Kuurin kynnäs melkein eristää sisäjärveksi.
Asutusta joen kummallakaan rannalla ei juuri ole. Venäjän puolella näkyy joitakin satunnaisia kalastajia ja rantavedessä pulikoivia pikkupoikia.
Kun noin puolet matkasta on taitettu, Raketa ohittaa vauhdilla Sovetskin.
Niemenjoen ylittävän sillan - saksaksi Luisenbrücke - kohdalla ollaan paikalla, jolle ankkuroidulla lautalla Ranskan ja Venäjän keisarit Napoleon I ja Aleksanteri I tapasivat ensimmäisen kerran juhannuksen aikaan vuonna 1807. Tilsitin rauhassa 7. heinäkuuta Venäjä pakotettiin luovuttamaan alueita Ranskalle sekä vetäytymään Moldaviasta ja Valakiasta.
Valtansa huipulla ollut Napoleon ja Aleksanteri tekivät salaisen sopimuksen, jonka mukaan Venäjä liittyi Englannin vastaiseen mannermaasulkeumukseen ja lupasi pakottaa Tanskan ja Ruotsin siihen mukaan. Palkkioksi Aleksanteri saisi liittää Ruotsista irroitettavan Suomen Venäjään.
Suosittu kuningatar
Kahden keisarin lisäksi Tilsitissä olivat mukana myös Preussin kuningas Fredrik Vilhelm III ja hänen puolisonsa, 31-vuotias kuningatar Luise.
Suosittu kuningatar yritti viehätysvoimallaan saada Napoleonin suostumaan Preussille edulliseen rauhaan, mutta tässä hän epäonnistui. Tilsitin toinen rauha 9. heinäkuuta suisti Preussin toisen luokan valtioksi.
Kuningatar Luisen silta, Luisenbrücke, muistuttaa tänäkin päivänä kuningattaren ja Napoleonin tapaamisesta. Silta, joka on 416 metriä pitkä, valmistui sata vuotta tapaamisen jälkeen vuonna 1907. Luise oli saanut seitsemän vuotta aikaisemmin myös muistopatsaan Tilsitiin.
Ennen toista maailmansotaa Tilsitissä oli 60 000 asukasta, Se oli Itä-Preussin toiseksi suurin kaupunki ja Königsbergin jälkeen myös merkittävin kaupunki.
Toisessa maailmansodassa Tilsitin juustosta edelleenkin tunnetusta kaupungista tuhoutui 80 prosenttia brittien ja venäläisten pommituksissa. Neuvostojoukot tunkeutuivat kaupunkiin tammikuussa 1945.
Tilsitistä tuli Sovetsk, jossa nykyisin on noin 45 000 asukasta. Uneliaassa pikkukaupungissa on selluloosa-, paperi- ja elintarviketeollisuutta sekä runsaasti kauniimman sukupuolen edustajia, jotka Internetissä etsivät äveriästä miesehdokasta lännestä.
Vanha mies tuli kotiin
Paluumatkalla Nidasta vanhempi mies ja nuori nainen puhuvat virheetöntä englantia. Lontoolainen opiskelija Jane on tullut Klaipedaan laivalla Ruotsin Åhusista. Hän aikoo tehdä saman lenkin kuin Klaus, mutta toisinpäin. Tallinnasta hän matkustaisi laivalla Tukholmaan. Vanhempi herrasmies osoittautuu liettualaiseksi, jonka toisen maailmansodan jälkeen onnistui päästä neuvostovaltaa pakoon Britanniaan.
-Synnyin Liettuassa ja täällä aion myös kuolla, mies sanoo.