Thomas Mann vietti Nidassa perheensä kanssa kolme kesää vuosina 1930-1932.
Saksalaisen Nobel-kirjailija Thomas Mannin (1875-1956) entisen kesäkodin ikkunasta avautuu häikäisevä näköala Kuurinhaffille, laguunimaiselle lahdelle, jonka rannikon suuntainen kapea Kuurin kynnäs erottaa Itämerestä. Valkea hiekka ja sininen meri toivat hänelle mieleen Välimeren.
- Rannoilla kasvaa pinjamaisia mäntyjä. Valkea rannikko kaartuu kauniisti, voisi luulla olevansa Pohjois-Afrikassa, Buddenbrookien ja Taikavuoren kirjoittaja maalaili kesämaisemaansa Kuurin kynnäksellä Liettuan Nidassa vuonna 1931.
Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1929 saanut Mann vietti perheensä kanssa kolme kesää Nidassa vuosina 1930-1932. Kesäkodissaan hän kirjoitti Josef ja hänen veljensä -romaanisarjaansa.
Kun kansallissosialistit pääsivät valtaan Saksassa, Sveitsissä oleskellut Mann päätti lähteä Yhdysvaltoihin vuonna 1933 eikä enää milloinkaan palannut Nidaan. Sittemmin Mannin kesäkotia isännöivät valtakunnanmarsalkka Herman Göring ja Liettuan kommunistijohtajat. Nykyisin siellä toimii Thomas Mannin kulttuurikeskus -niminen museo, joka kesäisin on erityisesti saksalaismatkailijoiden suosiossa.
Runsaan 1 500 asukkaan Nida on Neringan kunnan keskustaajama ja yksi Liettuan suosituimmista turistikohteista. Neringa on pinta-alaltaan Liettuan suurin kunta, mutta siellä on vain runsaat 2 600 asukasta. Muita Neringan taajamia ovat Alksyne, Juodkrante, Pervalka ja Preila.
Kuurin kynnäksen dyynit ovat Liettuan Saharaa.
Liettuan Saharaa
Kuurin kynnäs on 97 kilometriä pitkä. Sen leveys vaihtelee 3,8 kilometristä vajaaseen 400 metriin. Kynnäksen tyvi on Venäjän Kaliningradin alueella ja sen kärjen erottaa Liettuan kolmanneksi suurimmasta kaupungista Klaipedasta noin puoli kilometriä kapea salmi.
Kynnäksen pinta-alasta 70 prosenttia on metsää ja 25 prosenttia hiekkaa. Nidan eteläpuolelta alkava Parnidzion hiekkadyynin korkein kohta nousee 53 metrin korkeuteen. Seitsemän kilometriä pitkä dyyni on Liettuan Saharaa, hiekkaerämaata.
Kuurin kynnästä ovat muovanneet myrskyt ja metsäpalot. Kynnäs kasvoi aikoinaan lehtimetsää, jonka hakkuut johtivat aavikoitumiseen. Toistakymmentä kalastajakylää ehti hautautua ajan saatossa hiekkaan. Kynnäksen pelastivat laajat 1800-luvulla alkaneet metsänistutukset, jotka jatkuvat edelleen. Puustosta 80 prosenttia on mäntymetsää ja 15 prosenttia on koivikkoa. Kyntäällä pesii yli 200 lintulajia.
Kynnäksen asukkaat ovat saaneet toimeentulonsa pääosin kalastuksesta. Kuurinhaffin syvyys vaihtelee kolmesta seitsemään metriin. Sen vesi on vähäsuolaista murtovettä, josta saadaan runsaasti kalaa. Suurimmillaan Kuurinhaffin leveys on 45 kilometriä.
Meripihkatuotteiden valmistus ja kylpylätoiminta alkoivat 1800-luvun puolivälissä, kun Klaipedan ja Juodkranten välille saatiin säännöllinen höyrylaivayhteys.
Nidan keskustassa on viihtyisää.
Viehättävä turistikohde
Liettuan puolella kynnäksen pituus on 52 kilometriä. Siitä suurin osa on Neringan kansallispuistoa, jonka rajalla on puomi. Keskikesällä henkilöautosta peritään sisäänpääsymaksua matkustajamäärästä riippumatta 20 litaa (5,8 euroa).
Vuonna 1991 perustetussa kansallispuistossa saa vaeltaa vain merkityillä poluilla. Telttailu muualla kuin sitä varten osoitetuilla alueilla on kielletty. Vaarana ovat hiekkavyöryt, jotka tuhoavat kynnäksen herkkää luontoa.
Vuonna 2000 Neringan kansallispuisto otettiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon maailmanperintöluetteloon.
Klaipedasta Kuurin kynnäkselle pääsee autolautalla kymmenessä minuutissa. Kynnäksen lauttasatamassa Smiltynessä on Klaipedan merimuseo, akvaario ja Liettuan ainoa delfinaario.
Smiltynestä Nidaan on matkaa 48 kilometriä. Nida on viehättävä turistikohde olkikattoisine kalastajataloineen. Majoitusta löytyy ja myös hyviä ravintoloita. Turistipalveluja on tarjolla joka makuun.
Venäjän rajalle Nidasta on matkaa neljä kilometriä. Ne, joilla on Venäjän viisumi, voivat jatkaa matkaa Kaliningradin alueelle, joka toisen maailmansodan päättymiseen saakka oli Saksan Itä-Preussia.
Saksalaisille Nida on Nidden, Juodkrante Schwarzort, Klaipeda Memel ja Kaliningrad Königsberg. Kuurin kynnäs ja Niemenjoen pohjoispuolinen Memelin alue kuuluivat vuosina 1422-1919 Preussiin ja sittemmin Saksan keisarikuntaan sekä uudelleen Saksaan vuosina 1939-1945.