KGB:n päämajan sisäpihalla sijaitsivat muurien ympäröimät vankihäkit.
Liettuan pääkaupungin Vilnan keskustan halkovan Gedimino-kadun keskivaiheilla on viime vuosisadan lopulla valmistunut massiivinen kivirakennus, joka kätkee sisäänsä liettualaisten kärsimysten synkkää historiaa.
Rakennuksessa sijaitsee Joukkotuhoamisen ja vastarinnan keskus, joka tunnetaan myös KGB-museona. Elokuuhun 1991 asti rakennuksessa oli entisen Neuvostoliiton KGB:n Liettuan päämaja.
Museo on rakennuksen kellarikerroksessa, jossa kävijät voivat tutustua selleihin, kidutuskammioihin, sisäpihan vankihäkkeihin sekä vartijoiden ja KGB:n upseerien työhuoneisiin. Museon oppaina on entisiä vankeja.
Vuosina 1899-1915 rakennus oli oikeustalo. Maailmansotien välisenä aikana sinne sijoittui puolalainen miehityshallinto. Neuvostoliiton miehitettyä Baltian maat vuonna 1940 rakennuksen otti haltuunsa KGB:n edeltäjä NKVD.
Saksalaismiehityksen aikana rakennusta isännöi salainen poliisi Gestapo. NKVD eli Sisäasioiden kansankomissariaatti palasi sinne uudelleen vuonna 1944. Vuonna 1953 NKVD:stä tuli Valtion turvallisuuskomitea KGB.
Liettuan toinen neuvostomiehitys käynnisti uuden terroriaallon. Vuoteen 1953 mennessä noin 350 000 liettualaista kyyditettiin Siperiaan. Terrorin uhrina menehtyneiden määräksi arvioidaan 100 000, mikä on noin viisi prosenttia Liettuan silloisesta väestöstä.
Vuosina 1944-1953 KGB:n vankilassa virui noin 15 000 neuvostovastaisesta toiminnasta syytettyä ihmistä. Runsaat 700 heistä ammuttiin. Heidän ruumiitaan on löytynyt joukkohaudoista Vilnan ulkopuolella.
Kaikkiaan KGB:n vankilaan teki tuttavuutta vuoteen 1991 mennessä noin 44 000 liettualaista. Vankeja kidutettiin ennen heidän teloittamistaan. Museossa yhden vankisellin seinällä on neuvostohallintoa vastustaneiden metsäveljien päälliköiden Adolfas Ramanauskasin ja Jonas Zemaitisin valaistut valokuvat. Sellissä on tuoreita kukkia.
Vuonna 1956 pidätetty Ramanauskas ammuttiin Vilnassa seuraavan vuoden marraskuussa. Zemaitis oli teloitettu kolme vuotta aikaisemmin moskovalaisessa vankilassa.
Metsäveljien johtajat Jonas Zemaitis ja Adolfas Ramanauskas teloitettiin 1950-luvulla.
Kyyditys pelasti Beginin
Vangeilta urkittiin tietoja muun muassa estämällä heitä nukkumasta. KGB-museossa voi tutustua selliin, jossa alastomien vankien oli pysyttävä kapealla sementtipinnalla. Nukahtaminen merkitsi putoamista kylmään veteen.
Kuulustelusellien seinät oli pehmustettu paksulla toppauksella, jotta vankien huudot eivät olisi kantautuneet ulkopuolelle. Lämmittämättömässä j ikkunattomassa rangaistussellissä vankilan sääntöjä rikkoneet joutuivat virumaan useita päiviä.
Vankilan kuuluisimpia asukkeja lienevät olleet Israelin myöhempi pääministeri Menachem Begin ja Liettuan nykyinen presidentti Valdas Adamkus.
Beginin NKVD pidätti syytettynä kuulumisesta juutalaiseen nuorisojärjestöön vuonna 1940. Hänet kyyditettiin Siperiaan muutamia päiviä ennen saksalaisten tuloa Liettuaan. Tämä todennäköisesti pelasti hänen henkensä, sillä natsit surmasivat valtaosan sotaa edeltäneen Liettuan 220 000 juutalaisesta.
Beginiä koskevat asiakirjat ovat edelleen jäljellä. KGB:n henkilökunnan onnistui hävittää osan vankilan arkistoista, kun heille tuli äkkilähtö elokuussa 1991. Yhdessä museon sellissä on näytteillä säkkejä, joissa on suikaleiksi revittyjä entisiä vankeja koskeneita asiakirjoja.
Museon yhdessä sellissä kerrotaan valokuvin neuvostovaltaa vastustaneiden metsäveljien kovasta kohtalosta.
Pettureita ei unohdeta
Vuosina 1944-1953 NKVD:n erikoisjoukot jahtasivat metsäveljiä ja heidän kannattajiaan. Liettuan vastarintaliikkeeseen arvioidaan kuuluneen eri aikoina noin 100 000 miestä.
Yhdessä KGB-museon sellissä on valokuvanäyttely kiinnijääneistä metsäveljistä. Heidän ruumiinsa silvottiin ja jätettiin kansalle varoitukseksi turuille ja toreille.
Museossa ei unohdeta myöskään isänmaan pettureita. Yhdessä sellissä kerrotaan valokuvin yhteistoimintamiehistä, jotka myötävaikuttivat Liettuan neuvostomiehitykseen.
Viereisessä sellissä näytteillä on muun muassa taidokkaita käsitöitä, joihin liettualaiset naiset kätkivät koti-ikäväänsä kaukana Uralin takana.
Ensikertalaiselle käynti KGB-museossa on vaikuttava kokemus. Ainoa miinus tulee siitä, ettei ainakaan viime heinäkuussa museossa ollut saatavissa esitettä englannin tai saksan kielellä.