Viimeinen Nato-juna lähti Suomen asemalta 8. elokuuta 2008. Suomi jäi lopullisesti junasta. Kuva: Nato
Presidentti Tarja Halosen vaikeneminen Venäjän hyökkäyksestä Georgiaan ehti herättää kiusallista huomiota. Vasta sodan kolmantena päivänä presidentti vaati taistelujen keskyttämistä. Sen jälkeen Halonen jälleen vaikeni.
Halonen voi selittää vaikenemistaan sillä, että hän on Etyjin puheenjohtajamaan presidentti. Mutta Halonen toimi aivan vastaavalla tavalla, kun Venäjä käynnisti huhtikuussa 2007 Viron vastaisen hyökkyksensä, jossa aseet eivät kuitenkaan puhuneet. Tuollon tekosyynä oli pronssisotilaan siirto Tallinnan keskustasta syrjäisemälle sotilashautausmaalle. Kun Viron kriisi oli jo ohi, Halonen ryhtyi moittimaan tiedotusvälineitä ylimitoitetusta raportoinnista.
Halosen käyttäytyminen sekä pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) lymyäminen Pekingissä olivat syvää suomettumista. Tuntui myös siltä, että Suomen tiedotusvälineet kertoivat Georgian tapahtumista säästöliekillä.
Toisin oli Virossa. Kansa lähti spontaanisti osoittamaan mieltä pienen, ahdingossa olevan demokraattisen maan puolesta. Presidentti Toomas Ilves ja johtavat poliitikot ottivat väkevästi kantaa. Raportointi oli alusta alkaen monipuolista niin internetissä kuin television uutislähetyksissä. Parissa päivässä kansa lahjoitti liki puoli miljoonaa kruunua (vajaat 32 000 euroa) Georgian auttamamiseksi.
Viron parlamentti Riigikogu keskeytti kesälomansa, tuomitsi Venäjän hyökkäyksen ja vetosi Natoon Georgian ottamiseksi sotilasliiton jäseneksi.
Pelko pois
Viron, Latvian ja Liettuan sekä Puolan presidentit Toomas Ilves, Valdis Zatlers, Valdas Adamkus ja Lech Kaczynski antoivat Venäjän tuominneen julkilausuman. Ilves, Adamkus, Kaczynski sekä Latvian pääministeri Ivars Godmanis matkustivat Tbilisiin yhdessä Ukrainan presidentin Viktor Jushtshenkon kanssa osoittamaan tukeaan presidentti Mihail Saakashvilille.
Georgian parlamentin edustalla järjestetyssä jättimielenosoituksessa myöhään tiistai-iltana tunnelma oli henkeäsalpaava. Oltiin kuin Tallinnan laululavalla kesäkuussa 1988. Vaikka Venäjä jatkuvasti uhkaa, ihmiset eivät enää pelänneet.
- Nyt me kaikki tahdomme sanoa: olen georgialainen, Ilves julisti riemuitsevalle kansalle. Vieraiden esiintyminen päättyi Euroopan hymniin.
Idealismi karille
Kultarannassa Halonen poltatti rauhantulta Hirosiman tuhon muistopäivänä 6. elokuuta. Kun kaksi päivää myöhemmin räjähti, presidentti menetti pasmansa rauhanpuolustajana.
Nato-jäsenyyttä vastustava Halonen ajoi Suomen liittymään maamiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Maamiinat aiotaan korvata rypäleaseilla. Suomi on kuitenkin presidentin myötävaikutuksella mukana Oslon prosessissa, joka tähtää kohtuutonta haittaa siviiliväestölle aiheuttavien rypäleaseiden kieltämiseeen.
Nyt tämäkin Halosen rauhanidealismi on karilla. Venäjä pitää maamiinansa eikä osallistu rypäleaseet kieltäviin neuvotteluihin. Kaikki mahdolliset aseet tarvitaan Venäjän mahdollisen hyökkäyksen varalta. Vuonna 1999 alkaneessa toisessa Tsehtshenian sodassa Venäjän tykistö moukaroi Groznyin maan tasalle. Samanlaista jälkeä Venäjän sotakone teki Georgiassa.
Samoin Ruotsi joutuu arvoimaan uudeelleen sotilasdoktriiniaan, jossa pääpaino on kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin osallistumisessa. Yleisestä asevelvollisuudesta on luovuttu ja Pohjois-Ruotsissa on sotilaallinen tyhjiö. Nato-jäsenyys voi olla ainoa vaihtoehto.
Sodassa Venäjä valloitti Etelä-Ossetian ja Abhasian eikä enää luovu niistä, kuten ei Karjalastakaan. Suhumin menettäminen satuttaa, mutta alueluovutukset itse asiassa parantavat tynkä-Georgian Nato- ja EU-toiveita, kun enää ei ole jäsenyyttä estäviä aluekiistoja.
Naton pääsihteerin Jaap de Hoop Schefferin mukaan Bukarestissa viime huhtikuussa annettu lupaus Georgian ottamisesta mukaan Naton jäsenyysvalmennusohjelmaan (MAP) on edelleenkin voimassa. Seuraavan kerran asiaa tarkastellaan Naton ulkoministerikokouksessa joulukuussa.
Kova hinta
Tbilisiin kiiruhtanut Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt tuomitsi Venäjän hyökkäyksen ja vertasi sitä Adolf Hitlerin johtaman Saksan toimiin ennen toista maailmansotaa. Ruotsin radion haastattelussa hän katsoi, että hyökkäys on vahingoittanut Venäjän ja pääministerin Vladimir Putinin mainetta ulkomailla, ja että Venäjä tulee ennemmin tai myöhemmin maksamaan kovan hinnan hyökkäyksestään.
Bildt on Euroopan neuvoston puheenjohtajamaan ulkoministeri. Kun venäläiset polkivat maahaan Georgian lippuja ja käyttivät niitä jalkineidensa pölyrätteinä, on täysi syy odottaa, että ainakin Euroopan neuvostossa Venäjä saa jonkinlaisen rangaistuksen. Neuvoston Viron valtuuskunnan jäsen, entinen ulkoministeri Kristiina Ojuland kiiruhti tekemään esityksen Venäjän erottamisesta demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaalivasta järjestöstä.
Presidentti Boris Jeltsinin johtamasta Venäjästä tuli Euroopan neuvoston jäsen kiivaan keskustelun jälkeen vuonna 1996. Tuollon katsottiin, että on parempi vaikuttaa Venäjän demokratisoitumiseen järjestön sisällä kuin sen ulkopuolella. Viimeaikainen kehitys sekä hyökkäys Georgiaan osoittavat, että Venäjä on edelleenkin samanlainen pahan valtakunta kuin Neuvostoliittokin oli.
Venäjä on mukana johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmässä. Venäjän erottamista ryhmästä on jo vaadittu.
Venäjä tuomiolle
Presidentti Dmitri Medvedeviä ja pääministeri Vladimir Putinia tuskin saadaan vastaamaan teoistaan Haagissa sijaitsevaan Kansainväliseen tuomioistuimeen (ICJ), kuten mielenosoittajat Tallinnan Toompealla vaativat. Georgia on jo nostanut kanteen, jossa Venäjää syytetään etnisistä puhdistuksista Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa vuosina 1990-2008.
EU ja Venäjä neuvottelevat jatkosta vuonna vuonna solmitulle 1997 kumppanuus- ja yhteistyösopimukselle, viisumikäytäntöjen helpottamisesta, energiayhteistyöstä sekä Venäjän jäsenyydestä Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa. Nähtäväksi jää, mitä näille neuvotteluille tapahtuu. Venäjällä on puolustajansa EU:ssa.
EU voisi myös lopettaa humanitaarisen avun antamisen Tshetshenian sodan uhreille, johon tuskin ryhdytään inhimillisistä syistä.
Venäjä on Naton rauhankumppani. Osapuolet istuvat saman pöydän ääressä vuonna 2002 perustetussa Naton ja Venäjän yhteistyöneuvostossa. Natolla tuskin on varaa yhteistyön katkaisemiseen, koska Yhdysvallat on nojautunut osittain Venäjän tukeen terrorismin vastaisessa sodassa sekä Iranin ydinkriisissä.